{"id":1401,"date":"2021-11-17T21:00:33","date_gmt":"2021-11-17T19:00:33","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pohjoiskyl\u00e4t.fi\/?p=1401"},"modified":"2022-05-12T12:33:01","modified_gmt":"2022-05-12T09:33:01","slug":"iisalmen-lyseon-ensimmaiset-ylioppilaat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/?p=1401","title":{"rendered":"Iisalmen lyseon ensimm\u00e4iset ylioppilaat"},"content":{"rendered":"\n<p class=\"has-medium-font-size\"><strong>Iisalmen lyseon alkutaival<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Iisalmen reaali- ja porvarikoulu aloitti toimintansa syyskuun alussa 1896 yhdell\u00e4 luokalla.1900-luvun alussa koulu toimi jo viisiluokkaisena ja 1901 saivat p\u00e4\u00e4st\u00f6todistuksen koko koulun oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n, viisi luokkaa suorittaneet 12 oppilasta. Syyskuussa 1904 koulu laajeni&nbsp; kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppikouluksi. Vuonna 1906 koulun nimi muuttui Iisalmen suomalaiseksi yhteiskouluksi. Nykyisin koulun nimi on Iisalmen lyseo. Koulun toiminnan aloittamisesta on kulunut &nbsp;nyt 125 vuotta.<\/p>\n\n\n\n<p>Koulun ensimm\u00e4iset seitsem\u00e4n ylioppilasta saivat tutkintotodistukset kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1907. Heid\u00e4n joukossaan todistuksen sai Nissil\u00e4n Postitalossa syntynyt&nbsp; <strong>Laina Leinonen<\/strong>. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli <strong>Matti Leinonen<\/strong>, jonka&nbsp; aloitteesta ja my\u00f6t\u00e4vaikutuksella perustettiin kansakoulu Nissil\u00e4\u00e4n vuonna 1896. 1)<\/p>\n\n\n\n<p>Tarinan \u201dEnsimm\u00e4isten ylioppilaiden ajoilta\u201d on kirjoittanut&nbsp; Lainan opiskelijatoveri &nbsp;<strong>Tuomo Tuovinen<\/strong>, joka toimi tuolloin Varpaisj\u00e4rvell\u00e4&nbsp; kirkkoherrana. Tarina on julkaistu Iisalmen yhteislyseon 50-vuotiskirjassa vuonna 1946.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\"><strong>Ensimm\u00e4isten ylioppilaitten ajoilta<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Iisalmen yhteiskoulusta tuli ensimm\u00e4isen kerran ylioppilaita kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 vuonna 1907. Koulumme oli silloin ja kauan viel\u00e4 sen j\u00e4lkeenkinp\u00e4in torin varrella puisessa rakennuksessa. Kolme ylint\u00e4 luokkaa toimi samalla tontilla olevassa rakennuksessa, miss\u00e4 niihin aikoihin oli kaupungin lainakirjasto ja suuri juhlasali. Talvisodan aikana ilmapommituksessa t\u00e4m\u00e4 viimeksimainittu rakennus tuhoutui kokonaan. Meit\u00e4 oppilaita oli silloin kahdeksannella luokalla ainoastaan kolme tytt\u00f6\u00e4 ja nelj\u00e4 poikaa, jotka onnistuimme l\u00e4p\u00e4isem\u00e4\u00e4n niin kirjallisissa kokeissa kuin my\u00f6s Helsingiss\u00e4 suullisissa kokeissa. Silloisen kahdeksannen luokan oppilaista oli ainoastaan viisi alaluokilta asti, kaksi tuli kuudennelle luokalle Kajaanista. Oppilasm\u00e4\u00e4r\u00e4 oli alaluokilla monta kertaa suurempi, vaikka eih\u00e4n ensimm\u00e4isell\u00e4 luokallakaan silloin viel\u00e4 tarvittu rinnakkaisluokkaa. Luokkamme oppilaista erosi vuosien kuluessa mik\u00e4 mist\u00e4kin syyst\u00e4, er\u00e4s, muistaakseni nel\u00e4nnell\u00e4 luokalla, joutui kuoleman kautta pois joukostamme.<\/p>\n\n\n\n<p>Kuudennelta luokalta asti luokkamme pysyi samana; sattuihan sen j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 kaksi j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeemme, joten opimme tuntemaan hyvin toisemme. Tunnilla ilmaisimme kyvytt\u00f6myytt\u00e4mme, ehk\u00e4p\u00e4 toiset lahjojaankin, niin opettajalle kuin toisillemmekin. Vuosien kuluessa kasvoi ja lujittui luokkamme oppilaiden kesken hyv\u00e4 toverihenki s\u00e4ilyen viel\u00e4 koulusta eroamisen j\u00e4lkeenkin. Viel\u00e4p\u00e4 vuosikymmenien kuluttua toisiamme tavatessa tuntuu aivan kuin olisimme aikoinaan olleeet saman hyv\u00e4n kodin j\u00e4senin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Teodor Kumpulainen, nyky\u00e4\u00e4n ( vuonna 1946) Mikkelin yhteiskoulun rehtori ja kaupungissa paljon k\u00e4ytetty luottamusmies, oli luokkamme matemaattisten aineitten loistava t\u00e4hti. Tide, joksi h\u00e4nt\u00e4 yleisesti nimitimme, oli aina valmis meit\u00e4 muita valistamaan, kun teht\u00e4v\u00e4t meille toisille k\u00e4viv\u00e4t yli ymm\u00e4rryksen. Usein k\u00e4vimme tervehtim\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 iltaisin ja keskustelut vieriv\u00e4t luonnollisesti teht\u00e4vien ratkaisuihin. Tide sai toverikunnassa, mink\u00e4 vire\u00e4hk\u00f6 toiminta oli silloin suurimmaksi osaksi yl\u00e4koulukaisten ohjattavissa, luottamusteht\u00e4vi\u00e4, ja kaiken muun, paitsi voimistelun, h\u00e4n suoritti matemaattisella tarkkuudella. Tide, Mikkelin yhteiskoulussa tunnettu hyv\u00e4ntahtoisena set\u00e4n\u00e4, nauroi siihen aiheen sattuessa niin, ett\u00e4 koko ruumiinsa hytkyi. Sattui kerran, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 melkein puolet pienempi V\u00e4in\u00f6 Miettinen tuli h\u00e4nen viereens\u00e4, ponnahti yl\u00f6s, tarttui toisella k\u00e4dell\u00e4\u00e4n Tiden tukkaan ja toisella l\u00e4im\u00e4ytti h\u00e4nt\u00e4 poskelle. Meit\u00e4 vieress\u00e4 olevia huvitti eniten se, ett\u00e4 Tiden nauru oli kovin perinpohjaista h\u00e4nen katsellessaan, kuinka V\u00e4in\u00f6 heti tekonsa tehty\u00e4\u00e4n hiljakseen rauhassa poistui luotamme. Anna Karvonen o.s. Sergejeff. loisti taas kieliss\u00e4, joihin h\u00e4n oli erityisesti mieltynyt.&nbsp; Yl\u00e4luokilla luettiin siihen aikaan kieliss\u00e4 v\u00e4liin kirjoja, joihin oli sanojen merkitys haettava sanakirjoista- kuinkahan moni meist\u00e4 ilman sanakirjoja olisi ylioppilaskirjoituksissa p\u00e4rj\u00e4nytk\u00e4\u00e4n \u2013 ja meille pojille sanojen hakeminen oli ylivoimainen urakka. Tiesimme , ett\u00e4 Anna oli hakenut jo moneen l\u00e4ksyyn sanat edelt\u00e4p\u00e4in valmiiksi, ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 auttoi meit\u00e4kin aina p\u00e4lk\u00e4h\u00e4st\u00e4. Laina Leinonen, tunnontarkka kaikissa teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n, punastui helposti, jos jokin sana vastauksessa ei opettajan mielest\u00e4 sattunut paikalleen. Mit\u00e4h\u00e4n lienee Laina tuntenut silloin, kun h\u00e4n jokin vuosi ylioppilaaksi tulonsa j\u00e4lkeen kotikyl\u00e4ss\u00e4\u00e4n Nissil\u00e4ss\u00e4 rauhallisena sunnnuntai-iltana lahdella soudellessaan Tiden, nykyisen miehens\u00e4, kanssa lintujen liverrelless\u00e4 ja k\u00e4en kukkuessa tunsi her\u00e4\u00e4v\u00e4n povessaan sen voimakkaan ja pysyv\u00e4n tunteen, mik\u00e4 johti heid\u00e4t papin edess\u00e4 lupaamaan rakkautta, mik\u00e4 onkin s\u00e4ilynyt ehe\u00e4n\u00e4 onnellisessa rehtorin kodissa Mikkeliss\u00e4. Laina oli luokallemme esikuvana velvollisuuksien t\u00e4ytt\u00e4misess\u00e4, ja me erityisesti siit\u00e4 syyst\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kunnioitimme. Luokkamme kolmas neitonen, Hanna Jauhiainen, oli yht\u00e4 hiljainen kuin h\u00e4n oli ujokin, mutta hyvin h\u00e4n aina teht\u00e4viss\u00e4\u00e4n suoriutui. H\u00e4n puhui ainoastaan sen, mink\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitsi. Olisiko h\u00e4nell\u00e4 ollut jo edelt\u00e4p\u00e4in aavistus, ettei h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 valkolakin saamisen j\u00e4lkeen ollut pitk\u00e4. Nuori, hiljainen el\u00e4m\u00e4 sammui jonkin aikaa ylioppilaaksi tulon j\u00e4lkeen yhty\u00e4kseen henken\u00e4, toivon mukaan, valkopukuiseen joukkoon. Aku Niiranen on h\u00e4nkin, toimittuaan insin\u00f6\u00f6rin\u00e4 ja oltuaan avioliitossa Saimi Laguksen kanssa, saanut kutsun, toivon mukaan, i\u00e4iseen lepoon. Aku oli hyv\u00e4 voimistelija; mielell\u00e4\u00e4n aina katseli h\u00e4nen loistavasti esitt\u00e4mi\u00e4\u00e4n voimisteluliikkeit\u00e4 toverikunnallemme vuosijuhlassa. Matti Leinonen liikehti hyv\u00e4n\u00e4 ja luotettavana toverina eloisana joukossamme, h\u00e4n otti l\u00e4ksyjen valmistamisen h\u00e4nkin vakavasti. Matti valitsi postialan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ksi, mutta ei h\u00e4nenk\u00e4\u00e4n ty\u00f6kautensa pitk\u00e4 ollut. H\u00e4n sairastui vaikeasti, ja h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4n aikaa avioliitossa ollut puolisonsa sai ummmistaa h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 viimeiseen uneen. Luokkamme toinen elossa olevista pojista on allekirjoittanut, joka heikkona sananjulistajana toimii kotipit\u00e4\u00e4ns\u00e4 seurakunnassa Varpaisj\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Silloisista opettajista ei toimi en\u00e4\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n Iislamen yhteislyseossa (v 1946). Ven\u00e4j\u00e4nkielen opettajamme, koulun rehtori, Santeri Lahdensuu (Lagerstedt) uhkui olemuksellaan terveytt\u00e4 ja voimaa. H\u00e4nen kookas, ryhdik\u00e4s vartalonsa luokkamme edess\u00e4 jo sanattomanakin vaati l\u00e4ksyjemme&nbsp; tunnollista valmistamista. Melkein jokap\u00e4iv\u00e4inen ven\u00e4j\u00e4ntuntimme ja kerran viikossa uusiutuva kirjoitus kehitti meist\u00e4 niin taitavia tuossa kieless\u00e4, ett\u00e4 saimme suullisessa tutkinnossa professori J.J. Mikkolan kotona h\u00e4nen esityksest\u00e4\u00e4n kirjoittaa, mit\u00e4 halusimme koulustamme. Kun rehtorimme kerran kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, tarkoituksenaan toivottaa juhlasalissa oppilaille hauskaa kes\u00e4\u00e4, sanoikin: \u201dHauskaa joulua\u201d, sai h\u00e4n kaikki \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti nauramaan, mihin h\u00e4n itsekin yhtyi. Matematiikkaa opetti koulussamme jonkin aikaa maisteri Vilho Tomminen. Meist\u00e4 h\u00e4nen omalaatuiset otteensa ja hilpeytt\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 esiintymisens\u00e4 toivat vaihtelua erilaatuisine tempauksineen koulumme el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Mutta h\u00e4nen miehek\u00e4s, ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n v\u00e4r\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 laulu\u00e4\u00e4nens\u00e4 h\u00e4nen my\u00f6hemmin rehtorina toimineen Renne Castr\u00e8nin kanssa laulaessaan saattoi unohtamaan kaiken. Harvoin n\u00e4kee niin jykev\u00e4\u00e4 laulajaparia kuin mit\u00e4 n\u00e4m\u00e4 miehekk\u00e4\u00e4t lauluveikot olivat. Historiaa ja \u00e4idinkielt\u00e4 opetti lupsakka savolainen T. Suhonen, jolta ei veike\u00e4 hymy h\u00e4ipynyt silloinkaan, kun h\u00e4n koetti syyst\u00e4 olla ankara.&nbsp; Arvokkaaseen esiintymiseens\u00e4 h\u00e4n oli saanut tarpeellisen annoksen toveruutta, mik\u00e4 vaikutti meihin l\u00e4hent\u00e4v\u00e4sti. Kyll\u00e4 maisterimme osasi olla my\u00f6skin vaativa ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 j\u00e4\u00e4ll\u00e4 luistellessamme laitoimme suloisimmat neitosemme pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4lt\u00e4 vanhaltapojalta, ett\u00e4 ei tarvitsisi huomiselle tunnille tuoda ainevihkojamme, ja h\u00e4nen kielt\u00e4v\u00e4st\u00e4 vastauksestaan huolimatta p\u00e4\u00e4timme j\u00e4\u00e4ll\u00e4 olla tuomatta aineitamme. Huomisp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuului peruuttamaton tuomio:koko luokalle tunti j\u00e4lki-istuntoa. Lohdutuksena sit\u00e4 k\u00e4rsitt\u00e4ess\u00e4 oli kuitenkin, ett\u00e4 nuori ja hento saksanopettajamme Hanna V\u00e4is\u00e4l\u00e4 ei ollut tuomiota k\u00e4rsitt\u00e4ess\u00e4 huomaavinaan, kun me melkein jokainen lueskelimme tuon tunnin ajan mukanamme tuomaamme kirjaa. Mainittu nuori naisopettajamme punastui usein luokamme edess\u00e4. Kuulimme j\u00e4lest\u00e4p\u00e4in, ett\u00e4 siihen oli syyn\u00e4 luulo, ett\u00e4 hyv\u00e4ntuulisuutemme joskus olis aiheutunut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen pukunsa ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n olisi joka paikasta aina ollut kunnossa. Me oppilaat emme kuitenkaan vaatteisiin kiinnitt\u00e4neet huomiota. Juhlallinen, silm\u00e4laseihinsa kovin kiintynyt ruotsinmaisteri Impi Forsman teki opetusteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tunnollisesti. H\u00e4n kai vaistosi, ett\u00e4 supisuomalaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 eiv\u00e4t oppilaat kunnolla perehdy toiseen kotimaiseen kieleemme, ellei opetuksessa ole pontta ja tarmoa. Leikkis\u00e4 ja sukkeluuksia opetuksen v\u00e4lill\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4 yl\u00e4luokkien matematiikan maisterimme R. Laur\u00e8n oli etev\u00e4 alallaan, ja kyll\u00e4 h\u00e4n osasi vaikeimmatkin teht\u00e4v\u00e4t tehd\u00e4 meille ymm\u00e4rrett\u00e4viksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Allekirjoittaneella on tuoreessa muistissa kouluun tullessa tapahtunut kastetilaisuus, miss\u00e4 minut liitettiin oppilasjoukkoon. Tulin kouluun kuukautta my\u00f6hemmin kuin toiset ja jouduin koko koulun oppilaitten ollessa kummeina p\u00e4\u00e4lleni tervatynn\u00f6riin, mik\u00e4 edelt\u00e4p\u00e4in kauhistutti, kun en ollut varma oliko tynnyriss\u00e4 tervaa vai vett\u00e4. Perinpohjaisella s\u00e4ik\u00e4hdyksell\u00e4 p\u00e4\u00e4sin kuitenkin p\u00e4lk\u00e4h\u00e4st\u00e4. Muistan vain, etteiv\u00e4t minua pitelev\u00e4t kummit olleet yht\u00e4 vakavia, kuin mit\u00e4 olen edess\u00e4ni kummien n\u00e4hnyt olevan kastetilaisuudessa lasta pidelles\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>L\u00e4hes viisikymment\u00e4 vuotta sitten vietetyn kouluaikamme opettajista on meill\u00e4 sen ajan oppilailla mieluisat muistot, kuten varmaan nykyisill\u00e4kin oppilailla on omista opettajistaan, Kunnioitimme opettajiamme ja tiesimme, ett\u00e4 vaativinakin he katsoivat aina parastamme. Opetus koulussamme toimi silloin, kuten nyky\u00e4\u00e4nkin, vakavassa, hyv\u00e4ss\u00e4 henngess\u00e4. K\u00e4vimme opettajien kanssa yhdess\u00e4 ahkeraan maaseurakunnan kirkossa, ja mieluisaa olikin kuulla rovasti Brofeldtin \u201dselev\u00e4ll\u00e4 savon murteella\u201d esitettyj\u00e4 syv\u00e4llisi\u00e4 saarnoja. Opettajat silloin, kuten nytkin, oivalsivat, ett\u00e4 kirkon on k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 k\u00e4sik\u00e4dess\u00e4 nuorisomme ja kansamme kasvattajana. Iisalmen yhteiskoulu, sittemmin yhteislyseo, on kunniakkaalla tavalla suorittanut vuosikymmenien aikana arvokasta teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Onhan koulu yleisesti tunnettu hyv\u00e4ksi kouluksi, jossa loistavasti kirjoitetaan ylioppilaskirjoitukset. Me koulun ensimm\u00e4iset ylioppilaat toivotamme viisikymmenvuotiselle (v. 1946) opinahjollemme, sen entisille ja nykyisille opettajille jatkuvaa menestyst\u00e4 ja Jumalamme runsasta siunausta<\/p>\n\n\n\n<p>&#8211; Tuomo Tuovinen<\/p>\n\n\n\n<p>L\u00e4hde &#8211; &nbsp;Iisalmen yhteislyseo 1896 \u2013 1946, Kuopio 1947,&nbsp; Savon Sanomain kirjapaino Oy<\/p>\n\n\n\n<p>Tarinan julkaisuun on pyydetty ja saatu lupa Iisalmen lyseolta ja Laina Leinosen tytt\u00e4renpojalta.<\/p>\n\n\n\n<p>1) Nissil\u00e4n koulun alkuaikoja <a href=\"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/?paged=5&amp;m=201901\">https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/?paged=5&amp;m=201901<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-medium-font-size\"><strong>Laina Leinosen tytt\u00e4renpojan kommentit<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>&nbsp;Kouluja aluksi vastustettiin 1800-luvun lopussa siksi, ett\u00e4 koulun k\u00e4yneet l\u00e4htisiv\u00e4t muualle. No niinh\u00e4n sitten Laina Leinosellekin k\u00e4vi. H\u00e4n opiskeli ylioppilaaksi tultuaan vuoden ajan Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingiss\u00e4 suomea ja historiaa, ja suoritti sitten Raahen seminaarissa kansakoulunopettajatutkinnon. Ennen naimisiinmenoaan vuonna 1914 Laina toimi kansakoulunopettajana Vierem\u00e4ll\u00e4. Avioliitto vei Lainan muun perheen mukana ensin Saarij\u00e4rvelle ja sitten Mikkeliin, joissa puoliso Teodor Kumpulainen toimi matemaattisten aineiden opettajana ja erilaisissa luottamusteht\u00e4viss\u00e4. Ajan tavan mukaan Lainakin toimi perheenem\u00e4nt\u00e4n\u00e4 ja vakaumuksellisena seurakunta-aktiivina keskittyen etenkin pyh\u00e4kouluun ja l\u00e4hetysty\u00f6h\u00f6n. Laina eli pitk\u00e4n el\u00e4m\u00e4n ja kuoli Mikkeliss\u00e4 vuonna 1972.<\/p>\n\n\n\n<p>Tuomo Tuovisen kertomuksessa mainittu Lainan tunnollisuus johti siihen, ett\u00e4 siin\u00e4 kun 1900-luvun alussa valtiollisista syist\u00e4 paljon luettu ven\u00e4j\u00e4n kieli oli useimmille pakkopullaa, niin Laina viel\u00e4 80-vuotiaanakin nuorison huvittuneesta pyynn\u00f6st\u00e4 lausui ven\u00e4j\u00e4nkielisi\u00e4 lastenloruja ja lauloi ven\u00e4j\u00e4nkielisi\u00e4 lastenlauluja. Lienev\u00e4tk\u00f6 nuo taidot koulun vai opettajaseminaarin peruja. Lainan omia suosikkeja musiikin saralla olivat kuitenkin virret, niist\u00e4 parhaana Immi Hell\u00e9nin ja P.J. Hannikaisen hengellinen laulu \u201dMaan korvessa kulkevi lapsosen tie\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p>Opettajuus ei h\u00e4ipynyt Lainasta tytt\u00e4renpojankaan kasvatuksessa: Kes\u00e4ll\u00e4 Mikkeliss\u00e4 hankittiin kirjastosta Anni Swanin kirjoja luettavaksi ja liikuntaa piti harjoittaa, jos ei muuten niin iso\u00e4idin per\u00e4ss\u00e4 vauhdilla torille rient\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja uimakouluun osallistumalla. Kirkossa k\u00e4ynti\u00e4 edistettiin koirakoulumenetelm\u00e4ll\u00e4: Sunnuntain iltakirkossa k\u00e4ymisest\u00e4 seurasi palkinnoksi kioskilta hankittu j\u00e4\u00e4tel\u00f6!<\/p>\n\n\n\n<p>\u2013 Tapani Kajamaa<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Iisalmen lyseon alkutaival Iisalmen reaali- ja porvarikoulu aloitti toimintansa syyskuun alussa 1896 yhdell\u00e4 luokalla.1900-luvun alussa koulu toimi jo viisiluokkaisena ja 1901 saivat p\u00e4\u00e4st\u00f6todistuksen koko koulun oppim\u00e4\u00e4r\u00e4n, viisi luokkaa suorittaneet 12 oppilasta. Syyskuussa 1904 koulu laajeni&nbsp; kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppikouluksi. Vuonna 1906 koulun nimi muuttui Iisalmen suomalaiseksi yhteiskouluksi. Nykyisin koulun nimi on Iisalmen lyseo. Koulun toiminnan &#8230; <a title=\"Iisalmen lyseon ensimm\u00e4iset ylioppilaat\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/?p=1401\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Iisalmen lyseon ensimm\u00e4iset ylioppilaat\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":1403,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[94],"tags":[80,79],"class_list":["post-1401","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-koulumuistelut","tag-iisalmen-lyseo","tag-ylioppilaat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1401","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1401"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1401\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1446,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1401\/revisions\/1446"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1403"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1401"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1401"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1401"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}