![\"bmd\"](\"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/wp-content\/uploads\/2018\/11\/tuhkaa-silmissc3a4.jpg\")
<\/h3>\nNissil\u00e4l\u00e4inen, Oulussa asuva,\u00a0 Elina Eskelinen pyydettiin Vierem\u00e4n Pohjoiskyl\u00e4t ry:n j\u00e4rjest\u00e4mille Kirjastoautokahveille kertomaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, taiteestaan ja kirjoittamastaan kirjasta. Tilaisuus pidettiin Nissil\u00e4n Nuorisoseurantalolla torstaina 11.10.2018. Saimme kuulla Elinalta seuraavaa.<\/p>\n
<\/p>\n
Syntym\u00e4kotini on Nissil\u00e4ss\u00e4, Miinala \u2013niminen talo, jonka omistaa nykyisin vanhin veljeni. Olessani nelj\u00e4vuotias, perheeni muutti Rotimoj\u00e4rven Lokkiniemest\u00e4 H\u00e4ll\u00e4m\u00f6n rannalle is\u00e4n rakentamaan pieneen hirsim\u00f6kkiin. 1950 \u2013luvun alussa paikalle rakennettiin H\u00e4ll\u00e4m\u00f6n Ranta \u2013niminen asuintalo, joka on edelleen olemassa kes\u00e4paikkanani.\u00a0 My\u00f6s hirsim\u00f6kki on paikoillaan. Perheeseeni oli ennen minua \u00a0syntynyt kaksi poikaa ja minun j\u00e4lkeen syntyi viel\u00e4 viisi lasta. Ajan hengen mukaan kotiaskareet ja lastenhoito lankesivat \u00a0itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4sti tytt\u00f6jen harteille, kun perheen\u00e4idill\u00e4 ja is\u00e4ll\u00e4 oli muita t\u00f6it\u00e4.\u00a0 Jo \u00a0nelj\u00e4vuotiaana jouduin hoivaamaan pikku sisartani ja hoivaty\u00f6 sek\u00e4 kotiaskareet jatkuivat koko kotonaoloajan. \u00c4itini sairastellessa jouduin olemaan joinakin vuosina enemm\u00e4n poissa koulusta kuin koulussa. Toimeentulo kotipaikalla saattoi joinakin aikoina, is\u00e4n t\u00f6ist\u00e4 riippuen, olla niukkaa, koska oli kymmenhenkinen perhe huollettavana. Tilan koko oli kaksi hehtaaria ja lehmi\u00e4 oli p\u00e4\u00e4asiassa kaksi Elinan lapsuuden ajan. Muutamia vuosia meill\u00e4 oli Virva-niminen hevonen, joka oli minulle eritt\u00e4in rakas.<\/p>\n
<\/p>\n
Kotit\u00f6iden \u00a0lis\u00e4ksi jouduin liiankin nuorena tekemm\u00e4n palkkaty\u00f6t\u00e4. Minunkin ansioita jouduttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kodin lainan maksamiseen. Auttelin l\u00e4hikylill\u00e4kin monissa perheiss\u00e4, kun perheen \u00e4idit sairastelivat ja synnyttiv\u00e4t. Lis\u00e4ksi ty\u00f6paikkoinani oli mm metsien taimenten istutus ja kulotus. Hienoimpana ja vaativampana ty\u00f6n\u00e4ni oli palotornin vartijan teht\u00e4v\u00e4t Rahustenahossa. Piti opetella paljon erilaisia mittareita, asteita ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 puhelinta. Tornista ei olisi saanut poistua ty\u00f6aikana, mutta ukkonen ajoi joskus minut luvattomasti ja liukkaasti l\u00e4himp\u00e4\u00e4n taloon turvaan. My\u00f6s tanssi-illat saivat minut l\u00e4htem\u00e4\u00e4n t\u00f6ist\u00e4 luvatta. Viikonloppuisin Nissil\u00e4ss\u00e4 tanssittiin lauantai- ja sunnuntai-iltaisin, kes\u00e4ll\u00e4 lavalla ja talvella nuorisoseurantalolla. Olen\u00a0 aina rakastanut tanssimista. Olen kuulunut\u00a0 toistakymment\u00e4 vuotta Oulun Aaltosen tanssikoulun tanssijoihin.<\/p>\n
<\/p>\n
16 \u2013vuotiaana l\u00e4hdin \u00a0Helsinkiin hoitamaan sukulaisen lapsia. Helsinki ei ollut minun paikka, ja \u00a0niinp\u00e4 palasin puolen vuoden kuluttua kotiin. T\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4ni 18 \u00a0muutin Ouluun syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni. Siit\u00e4 asti Oulu on ollut kotikaupunkini ja Nissil\u00e4n H\u00e4ll\u00e4m\u00f6n Ranta rakas kes\u00e4paikka. Oulussa ensimm\u00e4iset ty\u00f6paikat olivat kotiapulaisena, ty\u00f6 matkustajakodissa ja\u00a0 villatehtaalla. Naimisiin menin 21- vuotiaana. Minulla on nelj\u00e4 lasta. Ensimm\u00e4inen\u00a0 lapsi syntyi vuonna 1964 seuraavat syntyiv\u00e4t vuosina 1965, 1971, 1974.\u00a0 Lapsia olisi seitsem\u00e4n, jos kaikki raskaudet olisivat menneet loppuun asti. Koen\u00a0 olevani seitsem\u00e4n lapsen \u00e4iti. \u00c4itini kuoli 46 \u2013vuotiaana. Osa sisarista oli alaik\u00e4isi\u00e4 ja minulla oli my\u00f6s heist\u00e4 huoli omien lasten lis\u00e4ksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen lapseni synnytty\u00e4, j\u00e4in koti\u00e4idiksi. T\u00e4m\u00e4 aika oli parasta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni. Sain hoitaa lapseni kotona. Lasten is\u00e4n ammatti mahdollisti kotona olemiseni. Konttorialan koulua k\u00e4vin lasten kasvettua isommiksi kaksi vuotta 80 \u2013luvun alussa. Sain paikan isosta tavaratalosta, jossa piti hallita kaikki kaupan teht\u00e4v\u00e4t, konttorit\u00f6it\u00e4 my\u00f6ten. Halusin ty\u00f6paikan, jossa olisi viikonloput vapaita ja p\u00e4\u00e4sinkin kaapelitehtaalle. Siell\u00e4 vier\u00e4hti kolme vuotta ja kun ty\u00f6 muuttui kolmivuoroty\u00f6ksi, jota en voinut lasten vuoksi tehd\u00e4, hain uutta paikkaa. Minut valittiin Orionille l\u00e4\u00e4kety\u00f6teht\u00e4viin. T\u00e4m\u00e4 ala oli vaativa ja siihen koulutettiin hyvin. Oman ty\u00f6ni ohella minut nimitettiin ty\u00f6paikan tukihenkil\u00f6ksi. Lis\u00e4ksi sain koulutuksen ensiapuryhm\u00e4\u00e4n. Reilun kymmenen vuoden j\u00e4lkeen l\u00e4\u00e4ketehtaalla sain ty\u00f6per\u00e4isen astman ja sen my\u00f6t\u00e4 p\u00e4\u00e4sin Orionin el\u00e4kel\u00e4iseksi.<\/p>\n
<\/p>\n
Eron j\u00e4lkeen tapasin sielunkumppanin, Paavon. H\u00e4n oli asunut Ruotsissa ja suomenkieli\u00a0 oli v\u00e4h\u00e4n hukassa, mutta rakkauden kieli ja ihanat tummat silm\u00e4t sekoitti. Paavon kanssa sain olla noin 11 vuotta. Paavo menehtyi\u00a0 ruokap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en ja sain h\u00e4nen ihanan viimeisen katseen. Paavon menett\u00e4misen j\u00e4lkeen koin noin puolitoista vuotta t\u00e4ysin tyhj\u00e4n \u201daavikon\u201d.\u00a0 Se oli musta. Suruani lis\u00e4si lasteni huoli ja suru minusta. Lasten ja lastenlasten vuoksi en voinut voinut \u201dmenn\u00e4 pois\u201d. Lapset ja el\u00e4m\u00e4n voima pelastivat minut. El\u00e4m\u00e4n voima ja lapset on ovat nostaneet minut jaloilleen useasti senkin j\u00e4lkeen. Olin naimisissa narsistisen miehen kanssa kaksi vuotta, jonka j\u00e4lkeen ymm\u00e4rsin erota. Minulla on seitsem\u00e4n lastenlasta ja yksi lastenlastenlapsi. Koen \u00a0suurinta kiitollisuutta perheest\u00e4ni ja\u00a0 kiitollisuutta my\u00f6s lasten is\u00e4\u00e4 kohtaan.<\/p>\n
<\/p>\n
Taulujen malaamisen aloitin 1996.\u00a0 Maalaan syd\u00e4mest\u00e4. En halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n opin kautta saatua tekniikkaa. Lempiaiheeni \u00a0on muotokuvamaalaus. Minun ja\u00a0 poikani Kimmon taiden\u00e4yttely oli Vierem\u00e4n kirjastossa kolme vuotta sitten. Taulut ovat minulle rakkaita. En mielell\u00e4ni myy alkuper\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
N\u00e4yttelemist\u00e4 olen harrastanut\u00a0 Oulun Dom \u2013teatterissa noin\u00a0 nelj\u00e4\u00a0 vuotta. Teatterin ohjaajana toimii Tuula V\u00e4\u00e4n\u00e4nen Oulun kaupunginteatterista. Perheess\u00e4ni on muitakin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4.\u00a0 Nuorimman tytt\u00e4ren poika on valmistunut n\u00e4yttelij\u00e4ksi Britanniassa, Walesissa Pyh\u00e4n Davidin teatterikorkeakoulusta kes\u00e4ll\u00e4 2018. H\u00e4n sai paikan Oulun kaupunginteatterista.\u00a0 Toinen saman tytt\u00e4ren lapsi n\u00e4yttelee Limingan harrastajateatterissa.<\/p>\n
<\/p>\n
Laulua\u00a0 harrastan my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Olen Oulussa laulukuorossa. Karaokelaulaminen on minulle my\u00f6s mieluista. Omistan haitarin, joka soi aikoinaan t\u00e4ysill\u00e4. Haitarinsoittoa ja -teoriaa olen opiskellut viisi vuotta.<\/p>\n
<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4n pohtimien on ollut ominaista minulle lapsuudesta asti. Kuulun \u00a0Oulun\u00a0 Filosofiaseuraan (Sokrates-kahvila).<\/p>\n
<\/p>\n
Kirjoittamani kirja, \u00a0\u201dKiitos tuliaisista el\u00e4m\u00e4\u201d, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 maalauksiani, omia ottamiani valokuvia, runojai, kertomuksiani ja muita ajatuksiani el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kirja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s huumorin \u201dp\u00e4reit\u00e4\u201d. Kirjassa on on 512 sivua ja\u00a0 sen koko on A4. Kirja on neliv\u00e4rinen ja kovakantinen.<\/p>\n
<\/p>\n
Suurin syy kirjan kirjoittamiseen oli, ett\u00e4 n\u00e4in j\u00e4t\u00e4n\u00a0 tavaraperinn\u00f6n ja rahan\u00a0 sijaan tietoa itsest\u00e4ni \u00e4itin\u00e4, iso\u00e4itin\u00e4, isoiso\u00e4itin\u00e4 jne j\u00e4lkipolville. Olen kiitollinen lahjasta kirjoittaa ja tehd\u00e4 taidetta kaikesta mahdollisesta, my\u00f6s luonnosta saatavasta materiaalista.<\/p>\n
<\/p>\n
<\/h3>\nKirjassani on \u00a0ilmaistu katsomukseni. \u201d Min\u00e4 olen henkimin\u00e4, olen sielu. Hengess\u00e4 ja sielussa minua ei sido paikka ei aika eik\u00e4 sinne yll\u00e4 kokemukset eik\u00e4 kukaan, ei sanomiset eik\u00e4 ennakkoluulot. Sielussa ja hengess\u00e4 min\u00e4 olen puhdasta rakkautta. Niin meist\u00e4 ihmisolennoista jokainen. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 maailmankaikkeudessa, el\u00e4m\u00e4n virtani matkalla olen taivaltanut, saanut taivaltaa sinisell\u00e4 kauniilla planeetalla, jota me kutsumme maaksi\u201d.<\/p>\n
Kiit\u00e4n kaikkia, jotka pyysiv\u00e4t minua tulemaan kertomaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni ja taiteestani ja kaikkia, jotka \u00a0osallistuivat Vierem\u00e4n Pohjoiskylien j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dKirjastoautokahvilaan\u201d Nissil\u00e4n nuorisoseurantalolla. Talo on minulle muistorakas paikka.<\/p>\n
-Elina-<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kirjastoautokahvit Nissil\u00e4n nuorisoseurantalolla Nissil\u00e4l\u00e4inen, Oulussa asuva,\u00a0 Elina Eskelinen pyydettiin Vierem\u00e4n Pohjoiskyl\u00e4t ry:n j\u00e4rjest\u00e4mille Kirjastoautokahveille kertomaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n, taiteestaan ja kirjoittamastaan kirjasta. Tilaisuus pidettiin Nissil\u00e4n Nuorisoseurantalolla torstaina 11.10.2018. Saimme kuulla Elinalta seuraavaa. \u201dLapsuuteni \u00a0ja nuoruuteni H\u00e4ll\u00e4m\u00f6n rannalla Nissil\u00e4ss\u00e4 on ollut el\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d Syntym\u00e4kotini on Nissil\u00e4ss\u00e4, Miinala \u2013niminen talo, jonka omistaa nykyisin vanhin veljeni. Olessani nelj\u00e4vuotias, perheeni … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":142,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[10],"tags":[],"class_list":["post-144","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-muistelut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/144","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=144"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":513,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/144\/revisions\/513"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/142"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=144"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=144"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=144"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}