\nViipurissa oppivat!\u201d. \u201dHae paikkaa kurillasi\u201d, sanoi Sohvi-sisko. Niin tehtiin ja Iida sai paikan. Sitten alkoi pelottaa, miten p\u00e4rj\u00e4\u00e4 Viipurin tytt\u00f6 syrj\u00e4seudulla, kun osa oppilaista oli melkein h\u00e4nen ik\u00e4isi\u00e4\u00e4n. H\u00e4n lohdutti itse\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4seeh\u00e4n sielt\u00e4 pois Iisalmeen. Iida tuli laivalla Kuopiosta. Vastassa h\u00e4nt\u00e4 oli entinen opettaja Braksen. Y\u00f6sija oli sovittu h\u00e4nen kotiinsa, mutta kun he olivat laivarannassa, vastaan tuli hevosmies. \u201dSiin\u00e4h\u00e4n onkin Mattilan is\u00e4nt\u00e4 Nissil\u00e4st\u00e4!\u201d, opettaja Braksen huomasi. Iida ajatteli, ett\u00e4 siell\u00e4 on Mattilan talokin, kuten rekilaulussa kerrotiin. Is\u00e4nt\u00e4 sanoi tulleensa Iida-opettajaa vastaan. Kun ilta alkoi olla jo pitk\u00e4ll\u00e4, Iida tiedusteli, oltaisiinko kohta perill\u00e4. Is\u00e4nt\u00e4 vastasi, ett\u00e4 oli y\u00f6vytt\u00e4v\u00e4 Vierem\u00e4ll\u00e4 R\u00e4is\u00e4l\u00e4n talon piharakennuksessa ja perill\u00e4 oltaisiin seuraavan p\u00e4iv\u00e4n iltana. Toinen matkap\u00e4iv\u00e4 oli sateinen ja ik\u00e4v\u00e4n alakuloinen.
\nMattilan is\u00e4nt\u00e4 vei h\u00e4net Postitaloon, jossa koulua pidettiin. Opettajalla oli asuntona vinttikamari. Opettaja oli siihen aikaan arvostettu ja kunnioitettu henkil\u00f6 ja h\u00e4nt\u00e4 palveltiin kaikin mahdollisin tavoin. Iidalla oli kuitenkin kova ik\u00e4v\u00e4 ja h\u00e4n itki iltaisin ja ajatteli l\u00e4htev\u00e4ns\u00e4 takaisin Viipuriin. Pikkuhiljaa opettajan ty\u00f6t\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n h\u00e4n alkoi viihty\u00e4 Nissil\u00e4ss\u00e4.<\/li>\n<\/ul>\n
![\"Ida](\"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/01\/Ida-P\u00f6nkk\u00e4.jpg\")
T\u00e4m\u00e4n puheen Iida piti Nissil\u00e4n koulun uuden koulun vihki\u00e4isiss\u00e4 1950. Puhe on s\u00e4ilynyt l\u00e4hes kokonaan.<\/h2>\n
Kun tulin Nissil\u00e4\u00e4n, se oli hiljaista syd\u00e4nmaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 elettiin. Tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paljoakaan suuren maailman menosta. V\u00e4hempivaraiset eliv\u00e4t yhteisymm\u00e4rryksess\u00e4 varakkaimpien kanssa ja talollisten kanssa autellen toisiaan ja taistellen olemassaolostaan. Valistusta ja harrastuksia ei ollut kuin kiertokoulu, joka pist\u00e4ytyi pari viikkoa vuodessa, kinkerit ja ehk\u00e4 pyh\u00e4koulu.
\nKirkko oli kaukana, sill\u00e4 kuuluihan t\u00e4m\u00e4 Iisalmen suureen pit\u00e4j\u00e4\u00e4n. Mutta kirkossa k\u00e4ytiin ainakin kerran kes\u00e4ss\u00e4. Se olikin koko kes\u00e4n t\u00e4rkein tapaus. Ainoa ja paras kulkuv\u00e4line oli hevonen. Polkupy\u00f6ri\u00e4 ja autoja ei silloin tunnettujakin. Lentokoneista ei ollut aavistustakaan.
\nKirkkoreissut tehtiin tavallisesti ennen hein\u00e4aikaa. Sovittiin edelt\u00e4p\u00e4in naapurien kanssa niin, ett\u00e4 oli aina useampia hevoskuormia yht\u00e4 aikaa. Lapsille ne kirkkoreissut olivat kes\u00e4n suuria tapahtumia, joista puhetta riitti koko talveksi. Nissil\u00e4st\u00e4 l\u00e4hdettiin kirkkoon lauantaiaamuna aikaisin, pirttim\u00e4kel\u00e4iset jo perjantaina. Vierem\u00e4n ja Iisalmen v\u00e4lill\u00e4 kulki laiva, mutta monen t\u00e4ytyi nekin laivarahat s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kaupunkiin ostoksia varten. Niin siihen kirkkoreissuun meni melkein viikon aika.
\nPosti kulki kerran viikossa. Oulun posteljooni ajoi kievarista kievariin. Pyh\u00e4aamuna joutui Nissil\u00e4\u00e4n tuoden pohjoisesta tulevan postin kunkin kievarin p\u00f6yd\u00e4lle, josta kyl\u00e4l\u00e4iset sen hakivat. Pyh\u00e4iltana tai maanantaiaamuna posteljooni palasi Iisalmesta p\u00e4in tuoden etel\u00e4st\u00e4 tulevan postin. Ei silloin hyvin suurta ollut postiliikenne. Iisalmessakaan ei ilmestynyt yht\u00e4\u00e4n lehte\u00e4. Eip\u00e4 Nissil\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n monta lehte\u00e4 tullut.
\nMutta kaiken pimeyden ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden keskell\u00e4, jos niin saa sanoa, oli er\u00e4s valopilkku t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, Postitalon silloinen is\u00e4nt\u00e4 Matti Leinonen. H\u00e4n oli valistunut ja tietorikas mies. Nuoruudessaan paljon matkustellut, k\u00e4ynyt Pietarissa ja Tukholmassa, joista retkist\u00e4\u00e4n h\u00e4n mielell\u00e4\u00e4n aina jutteli.
\nH\u00e4nelle tuli aina p\u00e4\u00e4kaupungin lehti\u00e4 sek\u00e4 Oulussa ilmestyv\u00e4 Kaiku-lehti, my\u00f6skin Kuopion lehti\u00e4 ja h\u00e4n luki ne hyvin tarkkaan ja olihan siin\u00e4 aikaa, kun posti tuli vain kerran viikossa. H\u00e4n my\u00f6s mielell\u00e4\u00e4n jutteli niit\u00e4 maailman kummia ja tapahtumia naapureille ja ty\u00f6v\u00e4elle. H\u00e4nell\u00e4 olikin hyv\u00e4 tilaisuus levitt\u00e4\u00e4 tietoja, kun Postitalossa oli meijeri ja kyl\u00e4n ainoa separaattori. Kyl\u00e4l\u00e4iset k\u00e4viv\u00e4t aina aamuisin laskemassa maitonsa ja j\u00e4tt\u00e4en kerman meijeriin. Sielt\u00e4 meijerist\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 kutsui naapureita kahville ja puheli heille maailman tapahtumista.
\nLuulen, ett\u00e4 is\u00e4nn\u00e4n aivoissa ensi kerran her\u00e4si ajatus, ett\u00e4 Nissil\u00e4\u00e4nkin pit\u00e4\u00e4 saada kansakoulu. Siihen aikaan ruvettiin Iisalmen pit\u00e4j\u00e4n syrj\u00e4seuduillekin perustamaan kansakouluja. Muistelen, ettei silloin 54 vuotta sitten ollut t\u00e4m\u00e4n tien varresta kouluja kuin Vierem\u00e4ll\u00e4 ja Salahmilla tehtaankoulu. Niin is\u00e4nt\u00e4 Leinonen sai toisetkin Nissil\u00e4n is\u00e4nn\u00e4t innostumaan kouluhommiin. Hyv\u00e4 p\u00e4nnamies kun oli, pantiin paperit liikkeelle ja saatiin lupa Nissil\u00e4n koulun perustamiselle. Is\u00e4nt\u00e4 lupasi toisen pirttins\u00e4 koulunpitoon ja my\u00f6s opettajalle vinttikamarin asunnoksi. Koulu alkoi 1896 elokuussa, niin sanottu tipokoulu.
\nSyyskuun 17. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1896 saapui herratarkastaja Hovilainen Kuopiosta vihkim\u00e4\u00e4n Nissil\u00e4n koulun alkua. Se oli ensimm\u00e4inen yhteinen suuri juhlap\u00e4iv\u00e4 Nissil\u00e4ss\u00e4. Silloin jokainen joka kynnelle kykeni, riensi Postitaloon n\u00e4hd\u00e4kseen kansakoulun tarkastajan ja kuulemaan, mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli sanottavaa nissil\u00e4l\u00e4isille.
\nNiin sitten alettiin ty\u00f6nn\u00e4tell\u00e4 opin ohdakkeista polkua. Eih\u00e4n se ollut hyvink\u00e4\u00e4n helppoa, kun ei ollut opetusv\u00e4lineit\u00e4. Pitk\u00e4 pirtinp\u00f6yt\u00e4 ja penkit, Iisalmesta Rissasen kirjakaupasta haalittiin niit\u00e4 koulutarvikkeita kivitauluja ja kivikyni\u00e4, jotka ovat nykyisille koululaisille tuntemattomia. Oppilaat itse maksoivat koulutarpeet ja hyvin harvalle piiri puolesta my\u00f6nnettiin ilmaiset koulutarvikkeet.
\nKoulumaksu oli niin sanottu sis\u00e4\u00e4nkirjoitusmaksu, 1 markka lukuvuodesta, jonka jokainen koetti suorittaa. Mutta kaikesta puutteesta huolimatta oli opinhalu suuri. Kaikki, kun oltiin alkavia, niin opettaja kuin oppilaat. Ei osattu juonitella koulutarpeiden puutteellisuudesta. Muistan, kuin suuri oli ihastus, kun saatiin ensimm\u00e4inen Suomen kartta. Kuinka hyv\u00e4sti sit\u00e4 pidettiin ja opittiin rakasta is\u00e4nmaata.
\nOpinhalu tarttui my\u00f6skin niihin nuoriin, jotka eiv\u00e4t voineet tulla kouluun. Hekin tahtoivat edes rippeit\u00e4 saada koulun hy\u00f6dyst\u00e4. Niin sovittiin, ett\u00e4 he tulivat pyh\u00e4iltaisin, kun oli joutilain aika, koulupirttiin ja sitten opeteltiin p\u00e4\u00e4asiassa kirjoitusta ja laskentoa, luettiin jotain hyv\u00e4\u00e4 kirjaa ja opeteltiin yleisi\u00e4 kansallislauluja.
\nMutta luulen, ett\u00e4 kaikkein enimm\u00e4n koulusta iloitsi johtajaesimies is\u00e4nt\u00e4 Leinonen. H\u00e4n k\u00e4vi joka p\u00e4iv\u00e4 kuuntelemassa opetusta v\u00e4list\u00e4 monestikin p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Olipa mik\u00e4 tunti tahansa, h\u00e4n vain tokaisi: ”Laulaa luikauttakaapas, se ollee niin kaunista.” Jos kysyin, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4isi laulaa, niin h\u00e4n tokaisi: ”No tottahan se Savolaisten laulu ja vaikkapa Maammelaulun p\u00f6k\u00e4leit\u00e4.” Niin me aina hymyilev\u00e4lle is\u00e4nn\u00e4lle laulettiin.
\nToinen aine, josta is\u00e4nt\u00e4 tykk\u00e4si, oli runonlausunta. Oli silloin koulussa er\u00e4s Kalle Leinonen, is\u00e4nn\u00e4n veljenpoika, orpopoika, lahjakas ja ahkera. H\u00e4nell\u00e4 oli synnynn\u00e4inen runonlausumislahja. Niinp\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 tokaisi tuttuun tapaansa: ” Menep\u00e4s sin\u00e4 Kalle tuonne luokan eteen lausumaan. Niin pikku Kalle asteli arvokkaasti, ryhdist\u00e4yty\u00e4 selk\u00e4ns\u00e4, pani k\u00e4det sel\u00e4n taakse ja lausui kovalla, kuuluvalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 Saarij\u00e4rven salomailla. H\u00e4n el\u00e4ytyi t\u00e4ydellisesti ja l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 runoon, sill\u00e4 olihan se niin tuttua ja koettua el\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4ill\u00e4kin salomailla.
\nSitten saapui ensimm\u00e4inen joulujuhla. Se oli toinen suuri, yhteinen juhla koko kyl\u00e4lle. Postitalon pirtti oli \u00e4\u00e4ri\u00e4\u00e4n my\u00f6ten t\u00e4ynn\u00e4 ihmisi\u00e4. Uuninp\u00e4\u00e4llinen lapsia t\u00e4ynn\u00e4. Siell\u00e4 oli sellaisia, jotka ensi kerran n\u00e4kiv\u00e4t joulupuun. Postitalon piha niin t\u00e4ynn\u00e4 hevosia, ettei koskaan ennen ole sellaista liikett\u00e4 ollut. Kaikista oli suuri ilo n\u00e4hd\u00e4 ja kuulla lasten jouluesityksi\u00e4.
\nNiin kului kaksi ja puoli vuotta Postitalossa. Minun t\u00e4ytyy todeta, ett\u00e4 se oli el\u00e4m\u00e4ni onnellisinta aikaa opettajan urallani. Sainhan olla t\u00e4ysihoidossa isossa talossa. Talon yst\u00e4v\u00e4lliset em\u00e4nn\u00e4t olivat parhaita, \u00e4idillisi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4.
\nSitten joulun j\u00e4lkeen 1898 muutettiin uudelle koululle, joka sitten tulikin pitk\u00e4aikaisiksi ty\u00f6paikakseni, mutta josta ei ole en\u00e4\u00e4 kive\u00e4k\u00e4\u00e4n kiven p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Raskaat ovat askeleet, kun sen paikan yli k\u00e4yn. Raskaat olivat my\u00f6s ensimm\u00e4iset vuodet, jotka siell\u00e4 uudella (ensimm\u00e4isell\u00e4) koululla koettiin. Suomen valtiollisen taivaan peittiv\u00e4t synk\u00e4t pilvet; elettiinh\u00e4n silloin Bobrikoffin aikoja, sit\u00e4 aikaa, josta Juhani Aho kirjoitti. Sammuta sin\u00e4, min\u00e4 sytyt\u00e4n.
\nT\u00e4st\u00e4 kohtaa puheesta puuttuu kaksi sivua. Mummon kirjoitus jatkuu…
\nSeurasi ankara talvi. Lumikinokset olivat niin korkeita maantien kahta puolen, ettei n\u00e4kynyt kuin v\u00e4h\u00e4n hevosen luokkia, kun koulun ikkunasta katsoin. Kes\u00e4kuussa Rotimossa oli viel\u00e4 j\u00e4\u00e4t. Minun piti odottaa melkein kes\u00e4kuun puoliv\u00e4liin ennen kuin p\u00e4\u00e4sin kes\u00e4luvalle Viipuriin, ennen kuin laivat rupesivat kulkemaan Kuopion ja Iisalmen v\u00e4li\u00e4, sill\u00e4 rautatiet\u00e4 ei viel\u00e4 Iisalmeen ollut. Senh\u00e4n arvaa, millainen kes\u00e4 seurasi. Ei kasvanut mit\u00e4\u00e4n. Niill\u00e4, joilla oli entisi\u00e4 viljavarastoja, saivat sy\u00f6d\u00e4 selv\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4, mutta suuressa m\u00e4\u00e4rin piti sy\u00f6d\u00e4 pettuleip\u00e4\u00e4 tai sekoitettua petulla.
\nSyksyll\u00e4, kun tulin koulua alkamaan, oli viel\u00e4 oppilaita, mutta sitten ne hupenivat kohta suuremmaksi osaksi. Ei ollut mit\u00e4\u00e4n yhdistyksi\u00e4 eik\u00e4 komiteoita, joiden puoleen olisi voinut k\u00e4\u00e4nty\u00e4 apua pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja muistelen, ett\u00e4 kirjoitin jo Kuopion l\u00e4\u00e4niin silloiselle kuvern\u00f6\u00f6rille Aminoffille pyynn\u00f6n – no, ei kuulunut mit\u00e4\u00e4n.
\nSitten kirjoitin langolleni opettaja Ollilaiselle, h\u00e4n oli sisareni kanssa opettajana Kymin Helil\u00e4n koulussa, mit\u00e4 osaisin tehd\u00e4 ja h\u00e4n kirjoitti silloiseen p\u00e4\u00e4kaupungin lehteen Suomettareen kirjoituksen t\u00e4k\u00e4l\u00e4isist\u00e4 oloista. Ja jonkun ajan kuluttua sain rahakirjeen Sveitsist\u00e4. Siell\u00e4 oli terveytt\u00e4\u00e4n hoitamassa Verner S\u00f6derstr\u00f6m -vainaa ja h\u00e4n kirjoitti minulle kauniin kirjeen, jossa mm. sanoi, ett\u00e4 he ovat sanomalehdest\u00e4 lukeneet lasten h\u00e4d\u00e4st\u00e4 Nissil\u00e4ss\u00e4 ja h\u00e4nen lapsensa ovat ker\u00e4nneet sen lahjan. Sit\u00e4 oli 35 markkaa. Nyt tunnen, kuinka ehk\u00e4 joku hym\u00e4ht\u00e4\u00e4: Olipa sekin lahja! Mutta kuulkaapas te hyv\u00e4t virkatoverit. Silloin oli opettajan palkka 600 markkaa vuodessa ja sekin tuli nelj\u00e4nneksitt\u00e4in, ett\u00e4 150 markkaa aina kolmen kuukauden kuluttua. Kunnalta oli ensin 150 markkaa, sittemmin 200 markkaa vuodessa. Niin, ett\u00e4 siihen rinnastaen se oli iso lahja. Saatiinhan silloin teuraslehm\u00e4kin 40 markalla. Sitten en en\u00e4\u00e4 jaksa muistaa, kun ei tullut mit\u00e4\u00e4n muistiinpanoja, ett\u00e4 saatiin apua muualtakin, mutta en muista mist\u00e4.
\nEr\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 her\u00e4ttiin sisareni kanssa y\u00f6ll\u00e4 hevosten hirnuntaa ja kulkusten kilin\u00e4\u00e4n. S\u00e4ik\u00e4hdettiin kovin, sill\u00e4 luultiin mustalaisten tulevan eik\u00e4 apua olisi mist\u00e4\u00e4n naapurista ollut. Ei ollut kun Mattila ja Postitalon l\u00e4himpi\u00e4 naapuria. Mutta eiv\u00e4t ne vaan herenneet kolkuttamasta ja viimein sitten avattiin, kun selittiv\u00e4t asian. Siell\u00e4 oli ainakin kaksi hevoskuormaa tavaraa: yksi kuorma oli ruisjauhos\u00e4kki\u00e4, toisessa kaksi isoa sillitynn\u00f6ri\u00e4, herne- ja ryynis\u00e4kkej\u00e4, jotka sitten kannettiin koulun aittaan. Ei tullut sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4 uni en\u00e4\u00e4 silm\u00e4\u00e4n, olin niin iloinen ja kiitollinen. Kun aamu v\u00e4h\u00e4n h\u00e4m\u00e4rsi, juoksin Postitaloon ilmoittamaan y\u00f6llisen tapahtuman. Is\u00e4nt\u00e4 tietysti ihastui ja sanoi: ”Siit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 heti ruveta lapsille keitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.” Sielt\u00e4 annettiin heti iso pata ja maitoa ja sisareni keitteli opettajan keitti\u00f6ss\u00e4 velli\u00e4.
\nT\u00e4st\u00e4 puuttuu pari sivua v\u00e4list\u00e4….
\n…vanhuutensa p\u00e4ivi\u00e4 ja tuntuu, ett\u00e4 se onkin paras palkkani pitk\u00e4st\u00e4 ja usein hyvinkin raskaasta p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6st\u00e4\u00e4n. Samalla toivotan t\u00e4lle uudelle koululle onnea ja menestyst\u00e4 sek\u00e4 valoisampaa tulevaisuutta. Toivon syd\u00e4mest\u00e4ni, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kylvett\u00e4isiin lasten syd\u00e4miin sit\u00e4 jaloa kylv\u00f6\u00e4, joka tuottaa ajallisen ja ij\u00e4isen siunauksen ja ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 aina edelleenkin lasten suusta hengelliset laulut ja kiitosvirret Jumalalle, H\u00e4nelle, jolta kaikkinainen hyv\u00e4 anto ja t\u00e4ydellinen lahja tulee.
\nJa niin lopetan t\u00e4m\u00e4n vaatimattoman muistelmiin samoilla sanoilla, kun se nuori opettaja, joka tuli tilalleni, lausui minulle j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iskronikassaan: Sin\u00e4 laun hiihit, talven taitoit, oksat karsit, tien osoitit. Siit\u00e4p\u00e4 nyt tie menevi, ura uusi urkenevi, jatkajille jalommille, tuleville tulokkaille!..<\/p>\n
Riitta Huttunen<\/p>\n
(Kirjoittaja on Iidan pojantyt\u00e4r)<\/p>\n
<\/p>\n Nissil\u00e4n koulun alku Ensimm\u00e4inen opettaja Nissil\u00e4n kansakoulussa oli Iida Karoliina Nissinen os. P\u00f6nkk\u00e4. H\u00e4n syntyi 6.1.1877 Viipurissa ja kuoli Nissil\u00e4n Mattilassa 15.10. 1966. Kirkonkirjoihin on syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4ksi virheellisesti merkitty 9. tammikuuta. Iida k\u00e4vi Viipurin Suomalaisessa tytt\u00f6koulussa keskikoulun. Opettajaksi h\u00e4n tuli Nissil\u00e4ss\u00e4 alkavaan kansakouluun 1896. Muutama vuosi t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4nelle my\u00f6nnettiin opettajan p\u00e4tevyys ja h\u00e4net nimitettiin vakituiseksi … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":148,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[94,10],"tags":[],"class_list":["post-149","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-koulumuistelut","category-muistelut"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=149"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1449,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions\/1449"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/148"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=149"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=149"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=149"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"Luokkakuva\"](\"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/01\/Luokkakuva.jpg\")