{"id":863,"date":"2020-12-15T10:00:00","date_gmt":"2020-12-15T08:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/www.pohjoiskyl\u00e4t.fi\/?p=863"},"modified":"2020-12-15T10:30:26","modified_gmt":"2020-12-15T08:30:26","slug":"vanhoista-jouluista-ja-vahan-muustakin-1920-luvulta-nissilasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/?p=863","title":{"rendered":"Vanhoista jouluista ja v\u00e4h\u00e4n muustakin 1920-luvulta Nissil\u00e4st\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

<\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Joulumuistoja<\/h2>\n\n\n\n

Varhaisimmat n\u00e4ist\u00e4 muistoista on, kun asuimme syntym\u00e4kodissani Postitalossa. On sellainen tunne, ett\u00e4 aina joulunaikoina oli lunta enemm\u00e4n ja pakkastakin, koska en koskaan muista p\u00e4\u00e4sseeni kuusenhakumatkalle. Kuusen toivat miehet hein\u00e4h\u00e4kin tai rankakuorman p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se odotus, kuusentuojasta, oli pitk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pirtti oli jo saanut kunnon pesun. Olihan se syystalven aikana puhdet\u00f6iden, rekien jalasten ja p\u00e4revasujen valmistuspaikkana sek\u00e4 villojen kehr\u00e4yksest\u00e4 tullut riitt\u00e4v\u00e4sti siivottavaa.<\/p>\n\n\n\n

\u00d6ljylamppu savusi ja nokihiutaleet lenteliv\u00e4t. Jos oli j\u00e4inen kuusi, pel\u00e4ttiin sen kastelevan lattian sulaessaan. Nyt kuitenkin tuoksuivat pullat, viisi-kuusi isoa pullaletti\u00e4 tai rinkil\u00e4\u00e4. Leivoimme \u00e4idin kanssa rusinapukit tavalliseen pullaan, johon oli rusinat pistetty koristeiksi. N\u00e4m\u00e4 olivat vain lapsia varten. Eih\u00e4n vehn\u00e4st\u00e4 ollut usein. Samoin oli kaksi roijapannua uunissa, joissa paistuivat kinkut. Rullasyltty kuului joulupaistoksiin.<\/p>\n\n\n\n

Kuusi oli saatu sulaksi ja siihen kuntoon, ett\u00e4 is\u00e4 laittoi kuusen puiseen ristikkojalkaan. Katsottiin, ett\u00e4 kuusi oli suorassa, etteiv\u00e4t kynttil\u00e4t valuta rasvaa ollessaan vinossa.<\/p>\n\n\n\n

Koristeita ei ollut paljon. Latvat\u00e4hti sai paikkansa. \u00c4idill\u00e4 oli my\u00f6s kaksi kiiltokuvaenkeli\u00e4, jotka Reino-veljemme oli saanut kummit\u00e4dilt\u00e4\u00e4n (Reino olisi nyt 90 vuotta). Ne laitettiin t\u00e4hden l\u00e4hettyville. My\u00f6hemmin saimme Suomen ja kansainv\u00e4lisen lippunauhan. Olihan opettelemista, kuka osaa ensimm\u00e4isen\u00e4 nopeimmin, mik\u00e4 maa. Kynttil\u00f6it\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n ja niit\u00e4 poltettiin s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n

Saunaa, joka oli aito savusauna, alettiin l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 hyviss\u00e4 ajoin. Oli monenlaista l\u00e4mmitt\u00e4j\u00e4\u00e4. Karja-apulaiset vuoron per\u00e4\u00e4n hoitivat homman. Ei olisi saanut olla kitkua, joka karvasteli silmi\u00e4 ja l\u00f6yly\u00e4 piti riitt\u00e4\u00e4 isolle v\u00e4elle. Ep\u00e4kiitollinen ty\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Meit\u00e4 lapsia oli silloin nelj\u00e4 Viljo, min\u00e4, Hertta ja Rauha. Kiire oli saunasta pois, ettei vaan pukki kerki\u00e4 k\u00e4yd\u00e4. Vaikka meille vakuutettiin, ettei h\u00e4n tule ennen aikojaan.<\/p>\n\n\n\n

Sitten alkoi odotus. Tukat oli kammattu ja nen\u00e4t niistetty ja pyh\u00e4mekot p\u00e4\u00e4ll\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 selvittiin lapsenlikan avulla. Meill\u00e4 oli aina joku nuori tytt\u00f6 katsomassa lasten per\u00e4\u00e4n. \u00c4iti oli huolehtimassa suurperheen ruuanlaitosta, leipomisesta ym.  Sidonia-t\u00e4din kanssa. Sidonia oli mummomme \u00e4itipuoli, topakka talousihminen.<\/p>\n\n\n\n

Vei aikansa ennen kuin v\u00e4ki oli k\u00e4ynyt saunassa ja olivat valmiit jouluaaton iltaan. Olihan talossa kaksi miesrenki\u00e4 ja usein joku nuoripoika lis\u00e4ksi, karjanhoitajat ja sis\u00e4apulainen, kun talossa oli viel\u00e4 kestikievari, kaikkiaan viisi-kuusi tytt\u00f6\u00e4 apulaisia.<\/p>\n\n\n\n

Oli pukeuduttu puhtaisiin vaatteisiin ja odotettiin, kun Matti-ukki k\u00e4veli pirtin pitk\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n taakse. H\u00e4nell\u00e4 oli kainalossaan paksu, nahkakantinen Raamattu ja toisessa k\u00e4dess\u00e4 kuuppalamppu, joka tavallisesti oli ukin kirjoitusp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4. Kun h\u00e4n avasi Raamatun lukeakseen jouluevankeliumin, kirjan messinkihaat napsahtivat hauskasti. Ukilla oli voimakas\u00e4\u00e4ni ja hyv\u00e4 lukutaito. Hiiskumatta mit\u00e4\u00e4n kuunneltiin loppuun asti. Sen j\u00e4lkeen veisattiin Enkeli taivaan ja muitakin jouluvirsi\u00e4 ja joululauluja. Olihan apulaisissa nuoria, jotka osasivat laulaa ja siihen aikaan kotonamme laulettiin paljon.<\/p>\n\n\n\n

Pirtiss\u00e4 oli kahdenistuttava keinutuoli. Siihen me lapset ahtauduimme \u00e4idin viereen istumaan. Is\u00e4n piti jostain kumman syyst\u00e4 menn\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n joko toisessa rakennuksessa tai katsomaan hevosia tallissa. Kuului aisakellon kilin\u00e4\u00e4 ja kova koputus oveen. Silm\u00e4t suurina painauduimme aikuisten viereen.<\/p>\n\n\n\n

Joku avasi oven joulupukille, kun h\u00e4n pakkashuurun saattelemana tuli tupaan. Pukin vaatetus oli ukin matkaturkki, jonka h\u00e4n oli hankkinut kauppamatkoiltaan. Se oli kokopitk\u00e4, \u201csusiturkki\u201d mustaa karvaa, jossa oli shaalikaulus, jonka sanottiin olevan kengurun nahkaa. Se kaulus oli v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n keskiruskea. K\u00e4dess\u00e4\u00e4n h\u00e4nell\u00e4 oli kyyn\u00e4rp\u00e4ihin asti ulottuvat koirarukkaset ja turkki oli vy\u00f6tetty pitk\u00e4ll\u00e4 vy\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Sel\u00e4ss\u00e4 oli kontti, jonka joku auttoi pois. Samalla pukki kyseli: \u201cOnkos t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kilttej\u00e4 lapsia?\u201d Vastaus tuli hieman arasti: \u201cOn ainakin yritetty.\u201d Aikaisemmin pukki heitti paketit oven raosta samalla sanoen saajan nimen. N\u00e4imme vain turkin peitt\u00e4m\u00e4n hihan ja rukkasen. Samalla oli pelko, jos paketissa oli rikkimenev\u00e4\u00e4, oli parempi aina saada lahja k\u00e4dest\u00e4. Niill\u00e4 joulupukeilla oli ihmeen huono n\u00e4k\u00f6, jos valotkin olivat heikot. H\u00e4n tarvitsi avustajan lukemaan.<\/p>\n\n\n\n

Silloin osattiin iloita pienist\u00e4 ja pehmeist\u00e4kin paketeista. Uudet, silkkiset lettinauhat, kynttil\u00e4tonttu ja hajusaippua, jonka tuoksua ihailtiin. Essut, lapaset ja sukat olivat arjen varalle. Saimme Viljon kanssa kerran Sakariahon Kallen tekem\u00e4t sukset. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 Viljo halusi suksiin kiver\u00e4mm\u00e4t k\u00e4rjet. Viljo l\u00e4mmitti suksia uuninpaisteella ja nurkan raossa v\u00e4\u00e4nsi suksen k\u00e4rke\u00e4. Kuului vain rusahdus ja suksi oli entinen. Is\u00e4 tilasi sukselle uuden parin.<\/p>\n\n\n\n

Pukin l\u00e4hdetty\u00e4 kiireell\u00e4 aisakellon soidessa eteenp\u00e4in alettiin mehun, teen ja kahvin juonti. Jos joulupukki oli tuonut karamelli\u00e4, meid\u00e4n oli annettava jokaiselle. Oli opittava jakamaan toisille. Viel\u00e4kin olen n\u00e4hnyt pitkulaisia \u201ckissakaramelleja\u201d. Ne puolitettiin sokerisaksilla. Aikuiset eiv\u00e4t saaneet paketteja. Se oli lasten juhlaa, joka oli verrannollinen Betlehemin jouluun.<\/p>\n\n\n\n

Jouluaatto 1923 oli toisenlainen. Matti-ukki oli vakavasti sairaana. H\u00e4n oli toisessa rakennuksessa vuodepotilaana. Muistaakseni ei sinne tuotu mummonkaan paareja. Laulamalla k\u00e4vimme heid\u00e4n luonaan ja is\u00e4 luki jouluevankeliumin.<\/p>\n\n\n\n

Pukilla ei ollut ukin matkavarusteita. Lyhyt turkki, punainen hame p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se oli minulle kolaus. Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli? Valkeni moni asia, johon olin luottanut. Tosiasiat osuivat paikalleen. Emme viel\u00e4 osanneet odottaa, mit\u00e4 oli tulossa ukin sairauden lis\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Kyl\u00e4ss\u00e4 oli kuumetautia, jota ei viel\u00e4 tiedetty influenssaksi. Nimi tuli paljon my\u00f6hemmin. 3,5-vuotias vilkas Rauha-siskomme sairastui loppiaisena kovaan kuumeeseen ja \u00e4itimme, joka oli jo kokenut kahden pojan kuoleman, pelk\u00e4si siskomme puolesta ja pelko tarttui meihinkin.<\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4 l\u00e4hetti hevosmiehen hakemaan sairaanhoitajan. Keinot olivat v\u00e4h\u00e4iset. Kylm\u00e4t k\u00e4\u00e4reet ja kuumepulveri, siin\u00e4 l\u00e4\u00e4kitys. Pikkusisko nukkui pois sairastettuaan kolme vuorokautta. P\u00e4iv\u00e4 oli 11.1. H\u00e4n sai joulukuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kummiltaan Rauhanp\u00e4iv\u00e4 kukkia, paperista tehtyj\u00e4 ja iloitsi niist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Tammikuun lopulla sitten samana sunnuntaina vietiin Nissil\u00e4n kyl\u00e4lt\u00e4 haudanlepoon kaksi lasta ja kolme aikuista. Matti-ukki p\u00e4\u00e4si lepoon kahden kuukauden kuluttua 21.3. 1924.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Tarina v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 jouluaatosta <\/h2>\n\n\n\n

Postitaloon poikkesi yksi monista kulkijoista, joita niin\u00e4 aikoina k\u00e4vi usein, l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in. Heikosti puettu mies pyysi ruokaa ja mahdollisesti y\u00f6sijaa. Matti-ukki oli jostakin \u201cmyrrystuulella\u201d ja kielt\u00e4ytyi molemmista ja kehotti jatkamaan matkaa.<\/p>\n\n\n\n

Mies painoi lakin p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 ja l\u00e4hti. Liisa-mummo otti asian esille ja sanoi: \u201dMiksi teit t\u00e4m\u00e4n jouluaattona? Jos tuo kulkija ei saa y\u00f6sijaa ja paleltuu y\u00f6h\u00f6n, vaikka Pyh\u00e4nn\u00e4n taipaleelle, joka on 18 kilometrin asumaton taival. \u201d Niilt\u00e4 sijoiltaan ukki sanoi rengille: \u201dPist\u00e4p\u00e4s Ryytty-Heikki hevonen aisoihin ja hae mies takaisin.\u201d T\u00e4m\u00e4 oli tehnyt taivaltaan noin kolme kilometri\u00e4 Hulkon kohdalle, josta h\u00e4net tavoitettiin. En tied\u00e4, mit\u00e4 he keskustelivat, mutta yhdess\u00e4 tulivat takaisin.<\/p>\n\n\n\n

Jouluaamuna mies alkoi l\u00e4hte\u00e4 jatkamaan taivaltansa. T\u00e4m\u00e4n huomattuaan oli ukki sanonut, ett\u00e4 ei meilt\u00e4 ole jouluna ket\u00e4\u00e4n tielle l\u00e4hetetty. Sitten tapaninp\u00e4iv\u00e4aamuna ruokailun j\u00e4lkeen sai taival jatkua.<\/p>\n\n\n\n

Jouluruuista sen verran, ett\u00e4 jouluaamuna oli riisipuuro. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 perunalaatikko, paisti ja rusinasoppa. Uuniruuat olivat suosittuja sunnuntaisin. J\u00e4ip\u00e4h\u00e4n pieni lepohetki em\u00e4nnillekin. Talkkuna ja tirripaisti olivat maito- ja keittoruokien lomassa usein. Kun ei ollut kouluruokailua, Viljo keitti meille talkkunaa. Se oli nopea, jonka h\u00e4n my\u00f6s osasi.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Lapsuuden joululaulut<\/h2>\n\n\n\n

Aattoiltana l\u00e4hes aina lauloimme ja jos tapanina tuli vieraita, lauluhetki oli vakio-ohjelmana. Kautta tyynen vienon y\u00f6n, K\u00f6yh\u00e4n lapsen joulukuusi, Kello l\u00f6i jo viisi ja Joulupuu on rakennettu. N\u00e4m\u00e4 laulut osattiin.<\/p>\n\n\n\n

Leppiniemen jouluiltaan kuului t\u00e4m\u00e4 lauluhetki. Menimme sinne lapsinemme. Lauloimme jopa neli\u00e4\u00e4nisesti. Hertta, Salme ja min\u00e4 sopraanoa, Viljo bassoa ja Toivo tenoria. Olimmehan jokainen olleet kuorolaisia. Is\u00e4 halusi, ett\u00e4 lopuksi laulaisimme T\u00e4ht\u00f6set loistaa, tieni valaisee. V\u00e4hitellen tapa j\u00e4i pois vanhempien kuoltua.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Joulup\u00e4iv\u00e4n vietto<\/h2>\n\n\n\n

Joulup\u00e4iv\u00e4 vietettiin rauhallisuuden merkeiss\u00e4. Tehtiin vain se, \u201cmit\u00e4 kristillinen rakkaus ja tarve vaati\u201d, l\u00e4mmitys, ruuanlaitto ja karjanhoito.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4itini kertoi, ett\u00e4 joulukuusi oli uusi tulokas silloin, kun vanhin veljemme Reino oli pieni. Laina-t\u00e4ti, joka oli ylioppilas (Iisalmen ensimm\u00e4isi\u00e4), toi uusia tapoja. Silloinkin vanhemmassa rakennuksessa oli kolmep\u00e4iv\u00e4iset seurat meneill\u00e4\u00e4n. Is\u00e4 toi heid\u00e4n huoneeseensa pieni kuusen ja viettiv\u00e4t hetken lastensa kanssa. Seurav\u00e4en ruokailu ja monet y\u00f6pyj\u00e4t antoivat lis\u00e4puuhaa.<\/p>\n\n\n\n

Tapanina saimme k\u00e4yd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Sepp\u00e4l\u00e4n Martalle ja Anttilan Helgalle, mit\u00e4 olimme saaneet. Joskus mentiin hevosella Makkolaan kyl\u00e4\u00e4n, Miina-t\u00e4din luo. H\u00e4nh\u00e4n oli \u00e4idin sisko. Kauppiaita, kun olivat, siell\u00e4 n\u00e4htiin aina uutuuksia. Kuusenkoristeita ja hienoja lahjoja, joita katselimme silm\u00e4t py\u00f6rein\u00e4, kenties hieman kateellisenakin.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 joulutarinat on kirjoittanut nissil\u00e4l\u00e4inen Aune Nissinen os Leinonen 86-vuotiaana vuonna 2001<\/strong>. Tarinat luovutti julkaistavaksi h\u00e4nen tytt\u00e4rentyt\u00e4r Hannele Hiltunen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/<\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joulumuistoja Varhaisimmat n\u00e4ist\u00e4 muistoista on, kun asuimme syntym\u00e4kodissani Postitalossa. On sellainen tunne, ett\u00e4 aina joulunaikoina oli lunta enemm\u00e4n ja pakkastakin, koska en koskaan muista p\u00e4\u00e4sseeni kuusenhakumatkalle. Kuusen toivat miehet hein\u00e4h\u00e4kin tai rankakuorman p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Se odotus, kuusentuojasta, oli pitk\u00e4. Pirtti oli jo saanut kunnon pesun. Olihan se syystalven aikana puhdet\u00f6iden, rekien jalasten ja p\u00e4revasujen valmistuspaikkana sek\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_bbp_topic_count":0,"_bbp_reply_count":0,"_bbp_total_topic_count":0,"_bbp_total_reply_count":0,"_bbp_voice_count":0,"_bbp_anonymous_reply_count":0,"_bbp_topic_count_hidden":0,"_bbp_reply_count_hidden":0,"_bbp_forum_subforum_count":0,"ngg_post_thumbnail":0,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[44],"class_list":["post-863","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-joulumuistot"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/863","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=863"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/863\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":912,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/863\/revisions\/912"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=863"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=863"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.xn--pohjoiskylt-u8a.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=863"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}