Helli Hartikainen, Nissilä
Jukka Hartikainen, Nissilä
Eija Nissinen, Nissilä
Marjatta Nissinen, Nissilä
Sirkka Nissinen, Nissilä
Tuula Kajaste, Nissilä
Sampo Kajaste, Nissilä, Iisalmi
Lea Komulainen Nissilä
Tellervo Piippo, Nissilä
Maija Kettunen, Marttisenjärvi, Iisalmi
Tuula Mönttinen, Marttisenjärvi
Ritva Suorsa, Marttisenjärvi
Lea Virta, Mattisenjärvi, Vieremä
Mirja Dufva, Rotimojoki
Anne Dufva, Rotimojoki
Matias Dufva, Rotimojoki
Tiina Kroodo-Kauhanen, Rotimojoki
Mia Lahtinen, Salahmi
Asun Nissilässä, josta tuli kotikyläni mentyäni naimisiin. Syntymäkotikylääni, Tavastkengälle, on täältä matkaa viisikymmentä kilometriä. Ensimmäiset käsityöni, hameenja puseron, tein kansakoulussa neljännellä luokalla. Kansalaiskoulussa 15-vuotiaana tein mm leningin itselleni ja kastemekon, jossa on kastettu omat ja suvun lapset. Olen osallistunut kansalaisopiston kursseille Haukiputaalla ja Vieremän kansalaisopistossa. Näillä kursseilla ompelin itselleni ja lapsilleni käyttövaatteita. Olen tehnyt paljon käsitöitä myös neulelehtien ja muiden malliohjeiden mukaan. Tilkkutyöt ovat mielestäni olleet vaativimpia töitä, koska tilkkujen asettelu ja ompelu vaatii tarkkuutta. Vuosien varrella olen kutonut mattoja, ommellut, neulonut, virkannut ja tehnyt timantti- , nahka- ja makrametöitä sekä kankaanpainantaa. Kaikenlaiset käsityöt kiinnostavat minua. Toivon, että pystyn tekemään käsitöitä loppuelämäni ajan.
Katso Helli Hartikaisen käsityöt täältä
Olen syntynyt ja asun edelleen Nissilässä. Puutöitä opettelin tekenään isäni opastuksella. Olen tehnyt perinteisellä tekniikalla mm vesikelkan ja soutuveneen. Vesikelkan jalakset,”kaplaat” ja pajut hankittiin metsästä ja taivuteltiin käsin. Soutuveneen tekeminen oli vaativin tekemistäni töistä. Veneeseen sahattiin, veistettiin ja taivuteltiin laudat. ”Juurikat”, kokka- ja peräpuut, haettiin metsästä ja nekin työstettiin itse. Tekemääni kipakkorekeen tarvittavat koivupuut haettiin metsästä. Ne haudutettiin kostutetuissa viholaissäkeissä uunissa ja laitettiin painimeen. Puusta olen tehnyt myös monenlaisia huonekaluja mm kangaspuut, kaksiosaisen astiakaapiston, pirttikaluston, hirsisen nukkuma-aitan ja entisöinyt puurunkoisen kenttäsirkkelin. Rautaosat kangaspuihin valmistin itse. Roimavarsilapikkaat valmistuivat kylällä asuvan suutarin, Viljo Kumpulaisen, opastuksella. Lapikkaiden teossa tarvittavat pikilangat ja puunaulat tein käsin. Aitan rakentamisen myötä sain opin hirsiveistoonn nissiläläiseltä Matti Kauppiselta. Nämä ja monia muita tarvekaluja olen tehnyt elämäni varrella ja haluan tehdä jatkossakin.
Olen ollut kiinnostunut käsitöistä kansakoulusta lähtien. Kansakoulutodistuksessa on Sirkka Hortamon antama arvosana 10. Ennen naimisiin menoa, alta kolmekymppisenä, tein paljonkin käsitöitä. Ompelin, kudoin, virkkasin, tein kanavatöitä, poppanoita, raanuja, pöytälinoja, jakkupuvun ym. Lasten ollessa pieniä käsityöt jäivät satunnaisiksi . Myös työelämä vei paljon aikaa. Innostuin taas käsitöistä kun jäin eläkkeelle. Entisöin huonekaluja, virkkasin paljon mattoja, ompelin ym. Mieluisin käsityö minulle on virkkaus. Käsityöpiirissä olen tehnyt uutta mm makrame –töitä. Viime kaudella tein mekon, villasukkia, neulotun puuvillapaidan, tilkuista sängynpeiton, tyynyjä, pitsiliinan, himmelin ja joulukuusenkoristeita.
Vaativin työ, jonka olen tehnyt oli entisöidä pehmustettu nojatuoli jousineen, rautalankoineen, täytteineen, hiomisineen, lakkaamisineen ja päällystämisineen. Tällä hetkellä työn alla on entisöidä keittiön tikkaat, joissa on viisi maalikerrosta. Muu aika menee kesällä puutarhatöissä. Hyvää kesää!
Katso Eija Nissisen käsityöt täältä
Kasvoin lapsuuteni ja nuoruuteni Kiuruvedellä, Lapinsalon kylässä. Seitsenlapsisessa perheessä riitti puuhaa jokaiselle, niin aikuisille kuin lapsillekin. Miehet nikkaroivat reen jalaksia, suksia, pärevasuja, tuohikontteja ja lapsille joululahjoiksi keinuhevosia. Naiset karstasivat villoja, kehräsivät, kutoivat sukkia, villapaitoja, ym. vaatekappaleita. Kangaspuissa syntyivät räsymatot, pyyheliinat, pöytäliinat, raanut ja ryijyt.
Vanhempien ahertaessa käsitöidensä parissa aloittelimme mekin lapset samoja harrastuksia kykyjemme mukaan. Räsynukeista se kaikki alkoi. Äiti ja mummo opettivat meille tytöille virkkaamisen, neulomisen ja kirjonnan alkeet. Koulussa opimme lisätaitoja.
Opiskellessani seminaarissa siellä opetettiin pikkutarkasti etu- ja jälkipistot, pussi- ja katesaumat, virkkauksen ja neulonnan niksit pukuompelusta puhumattakaan. Vieremälle, Nissilään, muutettuani perheeni kanssa, jatkoin vielä opintoja kansalaisopistossa taitavien opettajien ohjauksella. Niinpä minulla oli aika hyvä pohja itsenäiseenkin käsityön harrastamiseen.
Mieluisia saavutuksiani ovat olleet kansallispuvun valmistus kankaankutomisesta alkaen. Lankoja värjäsimme kasveilla yhdessä kylän naisten kanssa Rotimojärven rannassa. Niistä kudoin itse suunnittelemiani puoliryijyjä. Sain kylläkin niihin vaikutteita eri lähteistä. Värit sopivat niin hienosti yhteen, että tulipa neulottua muutama villapaitakin koneella tai käsin. Kansalaisopistossa kudoin myös ruokaliinoja, shaaleja, poppanoita, kuultokudoksia ym.
Huonekalujen entisöintiin innostuin muutamaksi vuodeksi. Suuritöisimpiä olivat vanha peililipasto ja pesukomuutti sekä nojatuolit. Ilman taitavaa opettajaa nekin huonekalut olisivat jääneet kunnostamatta.
Siskoni kanssa yhdessä hankimme kangaspuut, saumurin ja neulekoneen. Nykyisin ne ovat olleet vähällä käytöllä paitsi saumuri. Mutta nyt eläkepäivinäni on ollut tosi rentouttavaa ja mieltä virkistävää osallistua omalla kylällä kansalaisopiston toimintaan. On terapeuttista tavata muita naisia, vaihtaa kuulumisia ja oppia uusia työtapoja. Ilman käsitöitä elämä olisi tylsää.
Katso Marjatta Nissisen käsityöt täältä
Sirkka muutti Pielavedeltä Nissilän Mattilaan 1940-luvulla mentyään naimisiin autoilija Matti Nissisen kanssa. Maatalon emännyyden lisäksi hän ja miehensä toimivat yrittäjinä. He pitivät 1970 –luvulla lohikala-allasta Nissilässä ja leirintä- ja mökkimajoitusta Hiilimutkassa Salahmilla. Sirkka toimi myös luottamustehtävissä Vieremän kunnassa. Monien töidensä ohella hän teki ahkerasti käsitöitä. Hänen tekemät kauniit ryijyt, kansallis- ja Marttapuku ovat hänen lastensa hallussa.
Katso Sirkka Nissisen käsityöt täältä
Vakituinen asuinpaikkani Vieremän pohjoiskylillä on Nissilä, jossa olen syntynyt. Työvuosieni jälkeen muutin tänne takaisin mieheni kanssa vuonna 2017. Käsitöiden tekeminen on kuulunut lähes päivittäiseen elämääni 1980-luvulta saakka. Aloin silloin ommella kahdelle pojalleni vaatteita vanhempainloman aikana. Olen käynyt Helsingin työväenopiston ja Vieremän kansalaisopiston käsityökursseja sekä erilaisia muutaman päivän kestäviä eri järjestäjien kursseja halutessani oppia uusia menetelmiä, käyttämään eri materiaaleja ja tehdä uusia tuotteita. Talvisin neulon mielelläni nopeasti valmistuvia lapasia, sukkia ja myssyjä. Viimeisimmät oppimani ja tekemäni käsityöt ovat olleet makrame-töitä Vieremän kansalaisopistossa. Kuulin äskettäin jonkun sanovan, että käsitöiden kanssa et ole koskaan yksin. Se on mielestäni totta!
Katso Tuula Kajasteen käsityöt täältä
Sampo Kajaste, Nissilä, Iisalmi
Käsityöintointoni juontaa juurensa halusta tuottaa mielikuvitustani konkreettisiksi esineiksi. Pienestä pitäen olen yrittänyt tuottaa erilaisia ideoitani, mutta lapsena kykyni tuottaa ei ole ollut kovin realistinen. Tästä syystä tykästyin jo nuorena maalaamiseen. Pienoismallien maalaamisessa ei tarvinnut luoda hahmoja, mutta värimaailmassa pääsi toteuttamaan itseään. Pikku hiljaa olen kehittynyt ja alkanut kokeilemaan siipiäni. Erilaisten materiaalien kanssa työskentely vanhemmalla iällä on tullut oikeastaan luonnostaan. Eri väriset metallit ja värikäs puu yhdistettynä voivat luoda kauniita sointuvia yksityiskohtia arkisiinkin esineisiin.
Suuri opastaja itsellä on ollut ”kantapää”. Erehdyksen kautta onnistumisiin. Muutamia kursseja taonnasta ja ketjun punonnasta olen kyllä käynyt päästäkseni alkuun. Tietotekniikan hyödyntäminen vinkkien saantiin on ollut eduksi. Nykypäivänä internet on pullollaan ihmisten tuotoksia ja ohjeistuksia, joista voi ottaa oppia.
Vaativin tuotokseni tähän mennessä on ollut kaulakoru, jonka tein vaimolleni lahjaksi. Tein korua häneltä salassa ja sen teko oli hidasta ja tarkkaa. Vietin ravintolassa ”Bingo iltaa” joka viikko tehden korua muutaman kuukauden ajan, jotta puolisoni ei tätä näkisi. Korun tekoon itsessään minun piti selvitellä kuinka eri materiaalit käyttäytyvät keskenään, kuinka ketjuja tehdään ja kuinka koruun upotetaan safiireita.
Minulla ei ole erityistä suuntaa tai preferenssiä käsitöiden suhteen. Kaikkia materiaaleja on kiva käsitellä kun inspiraatio iskee. En näe, että voisin koskaan lopettaa käsitöiden tekoa. Silloin elämästäni jäisi puuttumaan paljon.
Katso Sampo Kajasteen käsityöt täältä
Muutimme puolisoni kanssa Hämeestä Nissilään mieheni kotipaikalle maanviljelijöiksi 1970-luvulla. Tuolloin kotipiirissäni toimi kansalaisopisto, jonka kutomapiirissä aloin käydä. Silloin tehtiin mattoja, raanuja, ryijyjä, pöytäliinoja ja muita kotiin tarvittavia tavaroita. 1980-luvulla aloitimme tekemään kansallispukuja Nissilän koululla. Itse tein kaksi pukua, Räisälän ja Jalasjärven puvut. Räisälän puku jäi esiliinaa vaille. Esiliinan pitsi piti nyplätä, mutta lapsi pudotti nypläystyynyn lattialle ja puolat menivät sekaisin ja työ jäi odottamaan valmistumista. Suurin ylpeydenaiheeni ovat tekemäni kansallispuvut, joiden jokainen osa tehtiin käsin. Tein puvut oman kokoni mukaan, mutta ajatukseni oli luovuttaa ne myöhemmin tyttärilleni. Lasten ollessa pieniä kudoin heille nuttuja, myssyjä töppösiä, lapasia, sukkia. Talvisin neulon edelleen sukkia ja lapasia ja muita erilasia neuloksia, joita lahjoitan varsinkin joulunaikaan muun muassa hyväntekeväisyyteen. Viime syksyn ja talven osallistuin Vieremän kansalaisopiston käsitöihin. Tein siellä lapasia, pääpantoja, sukkia ja säärystimiä, jotka tekivät hyvin kauppansa tarvitseville. Pidän varsinkin kutomista hyvänä ajanvietteenä yksin tai yhdessä.
Katso Lea Komulaisen käsityöt täältä
Käsityöt ja minä Tellervo Piippo, savolaistunut satakuntalainen.
Talven 2021 käsityöharrastus aktivoitui korona epidemian myötä, ja tuloksena valmistui TV ohjelman Strömsö neulekokokonaisuus. Käsillä tekeminen on minulle ollut aina tärkeä ja rakas, se on kodin perintöä ja omaa henkilökohtaista luovuutta. Itselle ja perheelle on vuosien varrella valmistunut eräskin vaateparsi ommellen, neuloen, virkaten tai kangaspuissa. Saldona hyöty ja hyvä mieli. Olen myöskin aina piirtänyt ja maalannut ja nyt viime vuosina aktiivisemmin valokuvannut.
Käden taidot ovat hyvän mielen ja elämän rikastuttaja, ne ovat meditaatiota parhaimmillaan.
Katso Tellervo Piipon käsityöt täältä
Maija Kettunen, Marttisenjärvi, Iisalmi
Maija on asunut Marttisenjärven Jussilassa maatalon emäntänä. Nykyisin hän asuu Iisalmessa. Aikoinaan hän teki paljon erilaisia käsitöitä. Hän muun muassa nypläsi pitsiä, valmisti vaatteita, kutoi mattoja, ryijä ja raanuja. Maija on ollut innostunut ompelemisesta aina ja hän on ommellut elämänsä aikana paljon vaatteita. Siskolleen hän teki aikoinaan pitkähihaisen ja täysipitkän hääpuvun, joka oli valmistettu vaalean harmaasta kankaasta ja kälylleen hän valmisti skottiruutuisen jakkupuvun. Kanavatöitä hän innostui tekemään eläkkeellä ollessaan. Valokuvissa on kuvia hänen tekemistään ryijyistä ja kanavatöistä.
Katso Maija Kettusen käsityöt täältä
Tuula Mönttinen, Marttisenjärvi
Käsityöharrastus on alkanut peruskoulu ajoilta lähtien, tykkäsin tehdä mielummin puutöitä kuin tytöille tyypillisiä käsitöitä. Kotonakin tuli tehtyä kaikenlaisia pieniä ” virityksiä”. Muutamia huonekaluja olen tehnyt itse 2000-luvulta lähtien, mm. yöpöytä, vanhan ajan puupenkin säilytystilalla, hyllyköitä, pöydän ym. Olen myös kunnostanut vanhoja kalusteita, niitten korjausta, maalaamista sekä muunlaista pintakäsittelyä. Vaativin työ on ollut vanhan emännänkaapin entisöinti. Siihen liittyi vanhojen maalien poisto ja se piti katkaista kahtia ja tehdä uusi alaosa, liittää uudestaan yhteen ja maalata. Minimaailma harrastus alkoi n. 2010- luvulla. Ensin korjailin vanhoja nukkekoteja, mutta sitten iski kipinä tehdä itse rakennuksia. Tätä myöten innostuin tekemään maatalon pihapiirin ja siihen huonekaluja, uuneja ym. pientä tykötarviketta. Se oli aikaa vievää, mutta mukavaa. Näitä minimaailma ideoita olen käyttänyt myös tekemiini lintujen pönttöihin. Siten niistä tulee ”unikiimman” näköisiä. Käsityöharrastus on erittäin mukavaa touhua ja ajanvietettä, ja se on hyvä vastapaino arkiselle työlle.
Katso Tuula Mönttisen käsityöt täältä
Jo kotona ollessani 1960-luvulla neuloin veljilleni kuviovillapaitoja ja virkkasin kummitädilleni sohvatyynyn ja pöytäliinan sekä tein itselleni ”pitovaatteita”. Vieremän kansalaisopiston käsityöpiirissä opettelin ompelemaan. Tein mm paitapuseron, jonka ruskeasävyinen kankaankuvio on jäänyt elävästi mieleeni. Marttisenjärvellä kansalaisopiston piirissä tein äidilleni karjalaisen perinnepuvun, feresin. Äitini joutui lähtemään kolme kertaa Korpiselästä evakkoon ja jokaisella kerralla hän kuljetti mukanaan rukkinsa. Sillä rukilla minäkin opettelin kehräämään kotonani Nissilän Rahajärvellä. Kangaspuilla kutomisen aloitin Vieremän kasalaisopistolla, Tapiolassa. Siitä asti kutominen kangaspuilla on ollut minulle mieleinen harrastus. Olen kutonut niillä erilaisia tekstiilejä mm kansallispukukankaan itselleni, verhoja, pöytäliinoja, mattoja ja poppanoita. Viimeisin ystävälleni kutoma Ylä-Savon kansallispuvun hame – ja liivikangas odottaa ompelemista tänä kesänä.
Katso Ritva Suorsan käsityöt täältä
Lea Virta, Mattisenjärvi, Vieremä
Olen tehnyt käsitöitä ihan pienestä pitäen, muistaakseni ensimmäiset työt olivat nuken vaatteiden ompelu. Naapurissa asui kummitätini Aino Karppinen. Aino ompeli tytöilleen vaatteita ja näistä lopputilkuista ommeltiin heidän nukeille vaatteita.
Kouluaikana tein useita villapaitoja ja teini-iässä ompelin vaatteet itselleni, aikuisiässä koko perheelle. Työmatkan (Vieremä-Iisalmi, matkustajana) aikana olen virkannut ja neulonut monet verhokapat ja useat villapaidat. Olen osallistunut koko aikuisiän aikana useisiin kansalaisopiston kursseihin, saanut sieltä uusia ideoita ja oppia uusiin tekniikoihin (lasityöt, keramiikka, kudonta, nypläys, nahkatyöt, erilaiset käsityömodulit ym). Näistä oppia saaneena olen toiminut kansalaisopiston opettajana lasitöissä ja kudonnassa.
Mielestäni vaativin ja aikaa vievin työ on ollut nyplätyt pöllöt. Tekniikka oli ennen kokematonta ja työssä on paljon erilaisia ”lyöntejä” ja tosi pikkutarkkaa tekemistä. Työ on tehty kansalaisopiston kurssilla.
Olen halukas oppimaan uutta, viime talvena tein ensimmäiset kengät ja aiemmin olen tehnyt rintaliivitkin. Ompelutöissä on tullut tehtyä kastepuku, hääpuku, piisamiturkki ja paljon erilaisia asusteita. Kankaankudonta on myös mieleistä, mattoja on syntynyt useita kymmeniä metrejä, kolme ryijyä, pöytäliinoja, pyyhkeitä ym.
Neulomisessa on aina jotakin työn alla, käsitöiden tekeminen on mukavaa ajanvietettä ja siitä saa onnistumisen ilon kun saa työn valmiiksi ja näkee oman käden jäljen. Arvostan itsetehtyä.
Kuvissa olevat käsityöt olen tehnyt 2000-2020 –luvulla.
Katso Lea Virran käsityöt täältä
Käsityöt ovat minulle harrastus, jota teen silloin kun tuntuu siltä. Useimmiten televisiota katsellessa virkkaan tai neulon. Joskus katson valmiita malleja ja joskus soveltelen niitä tai sitten mitä sattuu tulemaan langoista. Välillä on tullut kokeiltua kangaspuilla kutomista. Siinä on se huono puoli, että on lähdettävä tekemään muualle. Neulominen on siitä helppoa, että kun istahdat, voit ottaa neuleen käteesi ja jatkaa työtä. Tyttöjen ollessa pieniä ompelin heille joskus vaatteita. Käsitöitä tehdessä rentoutuu mukavasti.
Katso Mirja Dufvan käsityöt täältä
Olen harrastanut pienestä pitäen teknisiä- ja tekstiilitöitä, jonkun verran metalli töitä/entisöintiä. Käsillä tekeminen on kaikista parasta kun näkee kädenjäljen. Mieluisimpia töitä on moottorisahalla ja taltalla tehdyt veistotyöt. Iltaisin tv:tä katsellessa tulee sukkapuikot/kanava työ otettua esille. Käsillä tekeminen on hienoa❤
Katso Anne Dufvan käsityöt täältä
Matias on pienestä asti tykännyt tehdä käsillä kaikenlaisia metallitöitä ja on opiskelemassa metallialla.
Matias tykkää tehdä kaikenlaisia käsillä näpertelyjä, miniatyyrejä tehdä, koneita korjata, hitsata ja maalata. Matias on nyt 17v. Työt on tehty 16-17v.
Katso Matias Dufvan käsityöt täältä
Tiina Kroodo-Kauhanen, Rotimojoki
Käsityöt alkoivat kiinnostaa minua jo lastentarhaikäisenä. Kun opin virkkaamaan ketjua ja hoksasin, että sen saa yhdistettyä ympyräksi, ja oi, sinne voi vielä kierroksia päälle virkata-silloin oli taivas rajana. Muistan, että kuljetin lastentarhaan mukaan pussukkaa, jossa oli nuken petivaateet, joita muka ompelin. Olihan se sellaista, noh, ei niin uskottavaa katsottavaa, mutta kun tein ja ihan itse. Äitini kutoi kangaspuilla mattoja kutomolle. Hän opetti kaikki käsityölajit, mitä itsekin osasi meille lapsille. Vaativia käsitöitä töitä en ole ikinä tehnyt, kun käsityöni ovat lähestulkoon kaikki päähänpistoja. Kun jokin asia kiinnostaa, tutkin, miten se tehdään, mitkä taustat esineellä ovat olleet ja sitten eikun kokeilemaan itsekin. Kutominen, neulominen, ompelutöiden kaikki lajit, pienessä muodossa kirjailut, nimikirjailuna lähinnä. Siinä ne päällimmäiset, jotka kiinnostaa. Kaikki tekemäni työt ovat joko omaksi tarpeeksi tulevia tai huviksi tehtyjä kokonaisuuksia. Jos tehdään omaksi huviksi, sisäisen palon tähdittämänä, ei silloin ole mitään vaativaa tai vaikeaa. Se vaan tehdään. Tuon takia muuten en halua tehdä toisille tilauksesta vaatteita yms. Siellä ei ole mukana sitä minun omaa kipinää ja silloin se työ on tylsää. Toki, jos projektin ja minun huvit kohtaa, se on sitten asia erikseen. Sellaisesta huvien kohtaamisesta syntyy sitten kivoja projekteja ja lopputulos on legendaa joskus. Aika usein käsitöiden tekeminen on minulle pako tylsyyden tunteesta. Jos on tyhjä olo ja aikaansaamaton tunnelma heti silmäkulmassa kipinöi, kun otan ja alan hahmottelemaan jotain mielenkiintoista projektia. On paljon mielenkiintoisempaa on vaikka ommella käsin pellavapaitaa, kuin viikata pyykkejä ja siivota taloa. Käsityöt ovat näin ollen pako tylsästä arjesta ja jos niistä niistä täytyisi luopua, elämässä olisi hetken melko tyhjää. Kunnes keksisin jonkun muun kanavan johon suunnata ylitsepursuavaa energiaa. Itse olen huomannut, että käsitöiden osalta minulla on selvästi kausiluonteisuus. Joskus en saa nappiakaan ommeltua takkiin, isännän työhaalareiden vetoketjukin on ylitsepääsemätön este, ja toisaalta, mielettömiä projekteja on ollut. Vasta paljon myöhemmin katsoessa niitä ihan pelottaa, mitä tulikin tehtyä.
Katso Tiina Kroodo-Kauhasen käsityöt täältä
Minulle kädentaidot ja käsitöiden tekeminen merkitsee vapautta tehdä mitä haluaa. Se on mahdollisuus antaa luovuuden näkyä. Se luo tilan keskittymiselle, omille ajatuksille ja unelmille. Välillä se haastaa mukavasti aivoja ajattelemaan ja löytämään ratkaisuja. Pienestä pitäen olen tehnyt aina jotain käsilläni niin ommellut, neulonut kuin piirtänytkin. Tänä päivänä olen onnellinen saadessani jakaa työkseni käsityön tekemisen iloa ja neuvoa erilaisten kädentaitojen monipuoliseenmaailmaan.
Kuvissa olevat työni ovat valmistuneet 2000-2020 –luvulla.