Varhaisen asutuksen jälkiä
Historian kirjojen mukaan varhaisimmat merkit ihmisten liikkeistä Vieremällä on löydetty Nissilästä, Luvejoen varresta, Koivumäen pelloilta. Löydön perusteella Nissilässä on ollut asutusta jo esikeraamisella aikakaudella n. 6500 vuotta ekr.
Nissilä 100 vuotta sitten
Koulutoiminta, puhelin, metsäyhtiöitä ja -töitä….
Nissilä oli Vieremän syrjäkylistä edistyksellisin kylä. Kylän keskipiste oli koulu. Nissilä sai oman koulun 1898. Koulutoiminta oli aloitettu jo Postitalon tiloissa kaksi vuotta aiemmin. Nissilän ja lähiympäristön pääelinkeinona oli metsätyöt, sillä suurilla metsäyhtiöillä oli Nissilässä hakkaamattomat metsät. Nissilään saatiin ensimäinen puhelin jo 1920 luvulla. Ahlström yhtiö toi puhelinlinjan Nissilään. Yhtiö tarvitsi nopeaa viestintää. Metsäyhtiöillä oli omat toimipaikkansa Nissilässä. Enso Guzseitilla oli Kallio. Ahlströmillä Hyssykkä ja Metsähallituksella Rahusenaho. Näissä firmojen taloissa työskenteli piirityönjohtajat alaisineen.
Suuret, läpi vuoden metsissä olevat hakkuut vaativat paljon miestyötä. Kesällä tehtiin kuivamaan pinotavaraa. Talvella oli ajohommat. Keväällä isot uittosavotat. Rotimolla seilasi joka kevät tukkilautat. Lautat uitettiin kelupelillä, muutamana vuotena oli ponttoo. Ei ollut työn puutetta. Ojia kaivettii, kaikki lapiotyönä.
Mylly, saha, sepät, postinkulku …..
Nissilä oli virkeä kylä. Rotimojoen koskessa toimi turbiinimylly ns. tullimylly. Myllyssä kävi jauhattajia Vuolijoelta saakka. Kylällä oli oma Saha – ja puimakoneosuuskunta, Kymmenyhtiö, jossa oli kymmenen osakasta. Osuuskassa, joka oli perustettu Nissilään 1906. Sen hoitajana toimi Heikki Hurskainen. Ammattimiehiä oli kylällä omasta takaa. Pekka Mulari oli pidetty monitoimimies. Sepän työn ohella hän hoiti lokomobiiliä, myllyä, sahaa ja korjasi ja huolsi kaikkea mitä tarvittiin.
Nissilässä kuului kilkutus useasta sepän pajasta. Ryytyn suku oli seppä-sukua. Matti Ryytty oli Vieremän ensimmäisiä seppiä. Hänen poikansa Mertti Ryytty oli myös seppä. Myös Matin pojalla Taavetti Ryytyllä oli sepän paja Törmälässä. Hulkolla oli seppä Kusti Leinonen.
Muurareita oli Aku ja Kusti Kumpulainen.Kylässä oli myös veneenrakentajia ja kirvesmiehiä. Räätäli Vihtori Komulainen asui Jukolassa.
Lotat toimivat Nissilässä vireästi. Rakensivat oman talon. Järjestön lopettamisen jälkeen talo muuttui Nuorisoseuran taloksi.
Soittokunta oli 4 -henkinen. Takanen Heikki, haitari. Partalan Antti viulua, Partalan Kallella oma itse tehty vekotin. Ja Uudistalon Toimi soitti mandoliinia. Ryhmä esiintyi iltamissa ja kuuliaisissa.
Posti haettiin hevoskyydillä Salahmilta 2 kertaa viikossa, keskiviikkona ja sunnuntaina. Posti tuli Postitaloon iltapäivällä ja siitä se sitten haettiin. Salmetar- lehti tuli useampaan taloon, muita lehtiä tuli vähemmän, kirjepostia jonkin verran, mainospostia ei ollenkaan. Postinkantajana toimi Heikki Pikkarainen Pirttimäestä, myöhemmin Reettu Pehkonen, Ahokylästä, joka kesällä kulki polkupyörällä. Tämä Reettu Pehkonen oli kuulu tarinankertoja.
Kauppaliikkeet ja kulkukauppiaat
Oli kaksi kauppaa. Anttilan ja Seppälän välillä Saarismäen tien varressa piti kauppaa Antto Martikainen. Hän rakensi talon Nurkkalaan ja kauppa siirtyi veljen pojalle Rahaniemen Kallelle, Kalle Martikaiselle (Kallen kauppa). Kalle asui kaupalla, hän oli poikamies. Toinen kauppa oli Makkolassa. Ville Makkosen perheyritys. Nämä kaupat olivat aivan lähekkäin.
Kolmas kauppa tuli Nissilään, Iisalmen Työväen Osuuskauppa, ns. pussikauppa. Ensimmäinen myymälä oli Kemppaalan pirtissä, myöhemmin aitassa. Kauppiaana oli Rauha Takanen. Iisalmessa pussitettiin kaikki tavara, paino ja hinta kyljessä. Vaakaa ei ollut. Jauhot oli säkkitavarana. Kulutettin paljon jauhoja.
Syksyllä kauppa siirtyi Jukolaan. Räätäli Vihtori Komulainen muutti Mäntyniemelle rakentamaansa taloon. Silloin pussikauppa muuttui varsinaiseksi kaupaksi. Tuli vaaka, varasto, valikoima laajeni. Myöhemmin Osuuskauppa osti Juho Laurikaiselta paikan Rotimojoen törmältä ja kauppa muuttui siihen, missä se toimi kymmeniä vuosia. Näin Nissilässä oli kolme kauppaa. Tavaraa meni paljon. Tavarat haettiin hevos rahtina Iisalmesta.
Vaikka Nissilässä oli jo kolme kauppaa, oli kulkukauppa tärkeä kaupankäynnin muoto. Venäläiset “laukkumiehet” tekivät retkiään näille seuduille 1920- luvulle saakka. Värikkään olemuksen lisäksi he toivat uutisia suuresta maailmasta kertoessaan tarinoita matkaltaan. He kauppasivat; saippuaa, kahvii, sikurii, sokurii, kahvikuppii, kivivattii, tulitikkui, renikoi, rinkelii, neulaa, naulaa, naskalii…..
Kauppiaat lähtivät liikkeelle lokakuussa ja palasivat kotiseudulleen vasta keväällä.
Tiestö
Oli kesätiet ja talvitiet. Yksi talvitie lähti Osuuskaupalta -Törmälään – koulun ohi- Mustanmäen päältä – Kotilammen jäällä – Ilkkolan – Makkolan – Kallen kauppa – Seppälän – Postitalon talojen kartanon kautta Heinimäelle. Kaikki pohjoisesta tulevat käyttivät tätä tietä.
Toinen talvitie
Kotilammen jäältä – Asikkalan – Kuivasten sivu – Vuolijoen tielle. Tätä tietä käyttivät Saarismäestä ja Vuolijoelta tulevat myllymiehet jotka kävivät Nissilässä myllyssä.
Kolmas talvitie
lähti Kemppaalan kohdalta – Jukolan ohi – Rotimonrannalle jäätä myötä Pullonmäen rantaan. Siellä oli paljon talvi savotoita. Rotimojärvelle viitoitettiin tie jo syksyllä jäiden tultua.
Iisalmi – Oulu maantietä ei kulkenut kukaan talvella. Vasta 1930 lopulla kunta aloitti maanteiden talvikunnossapidon Iisalmi-Nissilä välillä.
Kestikievaritoiminta ja kievarikyyditys
Myllymiesten ja kulkukauppiatten lisäksi niin talvi- kuin kesäteillä nähtiin usein kestikievarikyytiläisiä. Kestikievari toiminta oli alkanut Vieremällä 1640 ja Nissilän kievari oli alunperin Postitalossa, mistä se siirtyi Mattilaan 1670, missä varsinainen kievaritoiminta loppui 1912. Tämän jälkeen kestikievareiden nimi muutettiin kyytitaloiksi. Mattilan jälkeen Kievari-isäntinä Nissilässä toimivat vuosina 1923 – 25 Matti Leinonen, Postitalo ja vuodesta 1926 – 1937 Ville Makkonen, Makkola. Nissilän kievarista tehtiin vuosina 1916-1924, 722 kievarikyytiä.
Autoliikenne
Nissilän kautta ei autoja kulkenut montakaan vuodessa. Moni ei ollut nähnyt autoa koskaan. Tähän liittyy tarina vuodelta 1916, autokaravaanista joka kulki Nissilän kautta.
Tuli tieto, että autokaravaani tulee Kajaanista päin, ja pysähtyy Nissilässä. Siihen aikaan tiet oli reunustettu pisteaidalla ja tie kulki kapeana solana niiden välissä. Kulkueen saapumisaika tarkka klo 12. Auto kulkueen piti pysähtyä Postitalossa kahvilla ja levähtää. Koululaiset tulivat katsomaan Kalle Martikaisen kaupan luokse. Oli elokuun loppu, lämmin päivä. Paikalle oli tullut paljon ihmisiä, koska oli lämmin päivä, sillä kaikilla ei ollut kenkiä. Kulkue oli kaksi tuntia myöhässä. Kiviharjulta alkoivat autot hiljalleen laskeutua. Henkiläautoja oli 22. Kaikki autot olivat avoautoja, 4-5 henkilöä autossa, miehiä ja naisia. Pysähtyivät Kallen kaupan luona, mistä opas neuvoi Postitaloon. Puhuivat monta kieltä, venäjää, ruotsia, englantia, suomea. Kävelivät Postitalosta Hällämön rannalla. Lähtivät sitten Iisalmeen päin ajaen hitaasti Kylänmäkeä ylös. Kukaan ei tiennyt millä asialla autoilijat liikkuivat. Suomi oli Venäjän vallan alla silloin.
Varsinainen autoliikenne alkoi Nissilässä vuonna 1925, mutta kunta aloitti maanteiden aurauksen vasta 1930- luvulla linja-autoliikennöitsijöiden toiveesta. Autoliikenteen lisääntyessä kievarikyydit vähenivät rajusti ja kievaritoiminta Vieremällä loppui 1944.
Venäjän vallankumous vuonna 1917 vaikutti pitkään Suomessa sen syrjäisempiä seutuja myöten. Elintarvikkeiden saanti oli vaikeaa. Vieremällä vaikeinta se oli Nissilässä.
Seuraava tarina liittyy vuoteen 1918 kun Suomessa oli kansalaissota
Tapahtui 1918 maaliskuussa Nissilässä
Venäläisiä varuskuntia oli Suomessa. Tuli tieto, että venäläinen varuskunta on antautunut ja luovuttanut aseensa Oulussa ja tämä koko varuskunta kulkee Oulu-Iisalmi tietä Nissilän kautta. Sotilaat kuljetettiin hevoskyydillä. Hevoset vaihdettiin kylissä. Ahokylän hevoset toivat varuskunnan Nissilään ja Nissilässä vaihdettiin hevosia ja vietiin Salahmille. Salahmi taas Vieremälle. Varuskuntaan kuului lähes 200 miestä, joten koko kylän hevoset oli koottu Nissilän koululle hevosten vaihtoa varten. Koululle oli kokoontunut uteliaita ihmisiä.Varuskunnan tulolla oli aikataulu mutta he myöhästyivät. Odotellessaan hevosten vaihtoa sotilaat nauttivat omia eväitään ja lepäsivät. Heillä oli omat pelimannit. Luokassa soittivat ja tanssivat ripaskaa. Tanssittivat katsomaan tulleita uteliaita Nissilän naisia.Vieremältä varuskunta jatkoi matkaa Kauppilanmäen kautta Sonkajärvelle ja Rautavaaralle, sieltä Venäjän puolelle. Sotilaat olivat kiitollisia kun pääsivät omaan maahansa.
Lähteet; Erkki Kauppisen tallenteet Uuno Komulaisen (s. 1906 – k. 2007 Vieremä, Nissilä) muisteluista. Tiedot ovat koonneet Tuula Kajaste ja Sisko Niskanen Viljo Kauppisen digitoimista äänitteistä.
Kuva; Postitalon vanhat aitat, Vieremä Nissilä / Tuula Kajaste
Lämpimät kiitokset kaikille tarinan tallentamiseen osallistuneille!