Kevät on parasta aikaa tarkkailla lintuja ja tänä keväänä siihen on jopa aikaakin. Koronan takia kyläyhdistysten tapahtumia on jouduttu perumaan ja yhteiset riennot koetaan sisätiloissa kukin erillään netin välityksellä. Myös kyläilyt ja kaveriporukoiden tapaamiset ovat jääneet vähemmälle. Siispä ulos luontoon seuraamaan lintujen kevätmuuttoa.
Aika monelle meistä kevään ensi airueita on ylilennon tekevä äänekkäästi toitottava laulujoutsenpari. Aikoinaan linnustostamme lähes hävinnyt laulujoutsen on nykyään mukavan yleinen. Vesistöjen läheisyydessä näitä kookkaita lintuja kuulee ja näkee pitkin päivää kun ne käyvät reviirikiistojaan tai mekastavat muuten vain kevään kyllyydestä. Rotimojoen suu pysyy sulana jo maaliskuulta ja enimmillään sulassa on polskinut 40 laulujoutsenta.
Kiikarointia Salahmilla
Viime viikolla Salahmin Kortesuolla kiikarini kenttään tupsahti harakan näköinen lintu, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautui isolepinkäiseksi eli lapinharakaksi. Kookas lintu keikkui tuulessa hennon kuivunvesan latvassa etsien sopivaa evästä. Linnulla on aika makaaberi tapa hoitaa ruokailunsa. Sille kelpaa isompien hyönteisten lisäksi myös pikkulinnut. Syötyään riittävästi isolepinkäinen varastoi pyydystämänsä saaliin mm. orapihlajan piikkeihin.
Aikani kiikaroituani huomioni kiinnitti auringossa valkoisen ja mustan kirjavana välkehtivä pulmusparvi. Muuttomatkalla Suomen tunturialueille matkaava parvi laskeutui lumesta osin sulaneelle penkereelle. Laskin yhteensä 38 pulmusta. Pesimisaikaan pulmuskoiraat ovat lähes täysin valkoisia. Siitä tulee sanonta ”puhdas kuin pulmunen”.
Harvinaisuuksia Marttisenjärvellä
Kalakaverini soitti minulle pari päivää sitten ja kertoi nähneensä linnun, jota ei heti tunnistanut. Linnun käyttäytyminen puunrungolla poikkesi lintulaudalla ruokailevien tiaisten tavoista liikkua. Kuultuani kaverini havainnot linnusta ja saatuani hänen lähettämän valokuvan lajimääritys oli helppo. Ruokintapaikalle ilmestynyt lintu oli pähkinänakkeli ja sen itäinen alalaji ”asiatica”. Tätä ”naamiopäistä” kiipeilytaituria ei huimaa, sillä se liikkuu ketterästi puuta pitkin myös pää alaspäin. Lintu on vikkelä liikkeissään, touhuaa sähäkästi lintulaudalla ja päästelee mm. teräviä vislauksia.
Mitähän eväitä kaverini mahtaa linnuille tarjota, sillä myös muita harvemmin nähtyjä lintulajeja hän on onnistunut ruokinnalleen saamaan. Talvella ruokinnalla viipyivät mm. harmaapäätikka ja valkoselkätikka.
Telkän pöntöille on tarvetta
Huhtikuun alussa tonttimme rajoittuvaan Rotimojokeen lennähti telkkäpari. Niiden tulosta ei juurikaan voinut erehtyä. Jo kauempaa rantalepikon takaa kuuluva siipien äänekäs viuhina paljasti tulijat. Siitä lähtien paikalla on parhaimmillaan ollut neljä koiraslintua soidinmenojaan naaraille esittelemässä. Olin varautunut telkkien tuloon ja läheisessä puussa odotti upouusi telkän pönttö. Muistin laittaa pöntön pohjalle kerroksen purua, lastua yms., sillä lintu on sen verran kranttu, että pesimistarpeita tarvitaan talon puolesta.
Huhtikuun puoliväli lähestyy vauhdilla. Peippoja ja mustarastaita on jo työntynyt talviruokintapaikoille talven vakilajien tiaisten, pikkuvarpusten, urpiaisten ja keltasirkkujen joukkoon. Mitähän seuraava lämpöaalto tuo tullessaan?
Seppo Kajaste
Kiitos kommenteistasi. Hyviä huomiota. Tuon pöntön etuseinä sisäpuolelta ei ole sileä, vaan sinne on rakennettu portaat telkänpoikasia varten. Se ei käynyt jutustani ilmi. Vesivaneri etenkin takaseinässä, katossa ja pohjassa lisää pöntön käyttöikää. Pöntön sijainti on myös tärkeä miettiä. Sen sijainti auringonpaisteessa rannalla ei välttämättä ole ainoa. Se voi sijaita aika kaukanakin rannasta, kunhan vaan huolehditaan, että telkällä on esteetön lentorata pöntölle. Pönttöjä on monenlaisia, mutta tykästynyt olen tuohon avautuvaan etuseinään, sillä sen avulla putsaaminen on helppoa.
Mukava kun kommentoit. Terveisin Seppo
ei sileäpintaista puuta etuseinään…. poikaset jää pesään… ja muutoinkin …. miksi vaneria… ohut vaneri pönttö kuumenee auringonpaisteessa …