Kevään karun kaunis kaaosmaisuus ottaa vastaan, kun saavun Lustinkoskelle. Tarkkaan ottaen Lustinkosken pohjoispuolelle. Lustinkoski löytyy Mammonhauta – Rotimojoki luonnonsuojelualueelta. Mammonhauta ja Mammonpuro muodostavat oman alueensa, ja siitä luontevasti pohjoissuuntaan jatkuu Rotimojoen kuuden kosken ja monimuotoisten metsien alue. Verrattuna Kovaskoskeen on Lustinkosken alue luonnontilaisempaa. Voi sanoa, että luonto on ottanut vahvasti alueen omakseen.
Hieman vaivaa nähden pääsen paikkaan, jossa kiivas virta uhkuu vaaraa, ja toisaalta jyhkeä kallio antaa turvaa. Keväisen kosken pauhu on lumoava ja myös väsyttävä. Toisenlaisen näkökulman koskesta saa, kun hakeutuu kuntan alla lepäävän kallioisen kumpareen päälle. Kun aikansa katsoo veden voimallista juoksua ylhäältä alaspäin, voi alkaa hieman huimata.
Metsän puolelta löytyy vielä lumisia kohtia sieltä ja täältä. Onpa saappaista syntyneitä jälkiäkin, tai sitten karhu on lampsinut joitain päiviä sitten. Ennen toisen maailmansodan melskeitä Rotimojoki oli tärkeä uittoväylä. On luontevaa nähdä sielun silmin, kuinka Nissilän perukoilta matkaan laitetut tukit mennä ujeltavat luonnonrännissä. Onko sitten uittopuut todellakin ohjattu soluttamalla kosken läpi, vai kuitenkin pahin kohta ohitettu maan kautta vieden?
Auringonvalo alkaa piirtää merkkejä ja rajoja maastoon. Vedessä on kirkkautta ja humusta. Välimatka Lustinkoskelle kasvaa, ja sitä myöden pauhu vaimenee. Olipa jälleen kerran lysti käydä Lustinkoskella.
Kiitokset Heikkisen Villelle hienoista kuvauksista koti-/synnyinmaisemistamme.
Uittopuuhista seudulla voisin muistella niin uittoon yleensä kuin myös Rotimojoen uittoväylään liittyviä muistikuvia.
Uittoa näissä vesissä jatkettiin aina 50-luvun loppupuoliskolle saakka. Uittoreitti pisimmillään lähti Joutenjoki – Petäjäjoki-maisemista.Keluveneiden avulla lautat uitettiin Rotimon läpi jokisuuhun ja siitä taas ujeltamaan koskiin. Ihan luonnonränneissä puut eivät kulkeneet,vaan varsinkin koskipaikkoihin oli rakennettava rännejä ja muuallakin puita ohjailtava otvapuilla pitkiäkin matkoja.Näitä ohjaus-rakennelmia ei ole säästelty enää jälkipolville silmäiltäviksi,koska koskien ennallistaminen eli liki alkuperäiseen kuntoonsa saattaminen on tehty jo aikapäivin.
Ehkäpä viimesimpänä liki alkuperäisessä kunnossaan uittoränni oli Honkaportaalla Joutenjoessa vielä 90-luvulla.
Kiitos Matti lisävalaistuksesta mm. uittoväyliin.
Oi miten elävästi saatu kosken vedenliike ja -virttaus kuviin.
En ole ennen kuullutkaan Lustinkoskesta. Kovaskoski
on tuttu jo lapsuuden kesistä. ”Kovaksella” käytiin luontoretkellä kesävieraiden kanssa ihastelemassa kosken kohinaa.
Kiitos Marjaana, itselleni Lustinkoski ja Kovaskoskin ovat tulleet tutuiksi 2010-luvulla.