Nämä kolme naista Nissilästä haluan muistaa

Hilma Ryytty 1879-1958

Hilma Ryytty oli taitava käsityöntekijä. Hän tikkasi täkkiä ja kutoi kankaita, mutta oli ennen kaikkea kylän ompelija. Olen kuullut, että hän olisi käynyt nuorena käsityökoulun. Yleisesti häntä kutsuttiin Ryyttylän mummoksi.

Äiti kertoi, että mekkokangasta ostettiin aina kahteen mekkoon. Ompelijalla käynti sujui aina saman kaavan mukaan. Kangas annettiin ompelijalle. Kun mitat oli otettu ja tuli kyse mekon mallista, oli niijattava ja sanottava ”kyllä ompelija tietää”. Mekot olivat aina erimalliset, vaikka kangas oli samanlainen. Kumpikin erotti oman mekkonsa mallin perusteella.

Valokuvassa on hänen Aune-äidilleni ja Hertta-tädilleni ompelemat mekot.

Muistan hyvin Ryyttylän mummon, kun olin leikkimässä Ryyttylän lasten luona. Ryyttylä on Mustanlammen rannalla. Lampi on syvä ja mutapohjainen. Oli ankarasti kiellettyä mennä lammen rannalle kesäisin, samoin kuin silloin kun jäät olivat heikkoja. Mummo sanoi, että jos menette lammelle ja hukutte, saatte selkäsaunan.

Lammen rannalla kasvoi iso koivu, jossa oli paksut oksat. Olin taas kerran Ryyttylässä. Aurinko paistoi lämpimästi ja kesätuuli heilutteli koivun oksalla olevaa viholaissäkkiä. Sieltä kuului kanan kotkotusta. Kysyin mummolta, että onko siellä kana. Hän vastasi, että kana on tullut hautomakuumeeseen ja kun kana on siellä muutaman päivän kiikkunut, kuume loppuu. Kanat tulivat kesäisin hautomakuumeeseen ja alkoivat hautoa munimistaan munista poikasia. Jos ei haluttu kananpoikasia, oli kuume saatava loppumaan ja kana munimaan munia. Tämä konsti oli varmaan hyväksi havaittu.

Minulla on vielä tallessa kuvassa oleva ensimmäinen mekkoni, joka on Ryyttylän mummun ompelema. Hänen miniänsä Hilja toi sen, kun ensi kertaa kävi minua katsomassa.

Iida Haataja 1893 – 1977

Iida Haataja tuli nuorena tyttönä Postitaloon karjakoksi. Postitalossa oli renkinä Jussi Haataja ja he rakastuivat. Äitini Aune Nissinen kertoi aamusta, joka oli niin erikoinen, että jäi hänen mieleensä. Iida ja Jussi olivat lähdössä kihlamarkkinoille. Jussi oli sen ajan tapaan ajanut partansa ja pessyt kasvonsa pesuvadissa. Jussi lupasi, että hän tuo kaupungista paakkelsin sille, joka tyhjentää veden vadista. Olen kuitenkin unohtanut, kuka sen paakkelsin sai.

Niin Haatajan Iita, kuten häntä kutsuttiin, jäi Nissilään asumaan. Hän oli taitava hoitamaan sairastuneita eläimiä. Lähin eläinlääkäri oli Iisalmessa enkä muista, että olisi koskaan siihen aikaan käynyt Nissilässä. Iida toimi kylän ”eläinlääkärinä.”

Karjakkokoulun käyneenä hän tiesi paljon eläinten sairauksista ja käytäntö opetti lisää. Hän oli valmis lähtemään hoitamaan eläimiä yöllä ja päivällä.

Eräänä syksynä oli kotonani annettu lehmille pikku perunoita. Kun perunoita nostettiin, lajiteltiin pois pienet perunat ja syötettiin syksyllä lehmille. Eräs lehmistä söi niitä niin ahneesti, että peruna tarttui lehmän kurkkuun. Isä ei ollut kotona ja minä lähdin hakemaan Iidaa pyörällä apuun. Hän tuli ja sai perunan pois lehmän kurkusta.

Myös lehmän poikimisissa, utaretulehduksessa ja ähkyssä hänen taitojaan ja apua kotonani tarvittiin.

Aili Ryytty 1915- 1982

Aili Ryytty, entinen Moilanen, oli Asikkalan talon emäntä. Hän oli monitaitoinen ihminen ja aina valmis auttamaan. Ennen Asikkalaan tuloaan hän oli ollut työssä Iisalmen synnytyslaitoksella. Niinpä häntä haettiin usein hoitamaan synnytyksiä. Salahmilla oli kyllä kunnan kätilö, mutta puhelin ja kulkuyhteydet olivat huonot. Usein oli myös synnytykset olivat nopeita, jolloin Ailia haettiin apuun .

Myös pitojen laittajana hän oli taitava. Kuinkahan monet häät, kinkerit, syntymäpäivät ja hautajaiset hän ehti elämänsä aikana laittaa. Mukaan lukien myös omat hääni.

Hänen apuaan tarvittiin, kun kylällä sattui kuolemantapaus. Ei ollut hautaustoimistoa ja yleensä kuoltiin kotiin. Omaiset kävivät ostamassa ruumisarkun Iisalmessa, joka tuotiin linja-auton katolla Nissilään. Ailia pyydettiin ruumiin pesijäksi ja arkkuun laittajaksi. Olin katsomassa, kun hän teki tämän palveluksen mummolleni.

Miehensä kuoltua hän poikien kanssa hoiti kaikki maalaistalon työt.

Kuvassa Aili Ryytty toinen vasemmalta, Iida Haataja kolmas vasemmalta, Hilma Ryytty kolmas oikealta. Valokuva on otettu Makkolan isännän Vilho Makkosen hautajaisissa 1944.

Tarinan kirjoittaja on Riitta Huttunen os Nissinen

Kuvat Riitta Huttusen albumista

Yksi kommentti artikkeliin ”Nämä kolme naista Nissilästä haluan muistaa”

  1. Voi miten mukavia muisteluja. Esim mummon varoitus lammelle menosta , oli niin vaikuttavan hauska, että naurusta ei meinnannu tulla loppua.

    Vastaa

Jätä kommentti