Muistot lapsuuteni hetkiin
palaa aina niihin retkiin,
Hällämölle mentiin uimaan,
ruetaan nyt niitä puimaan.
Kuinka puhdasta oli vesi
sorsat siellä myöskin pesi.
Saasteeton ja luonto hieno
siitä saatais laulu vieno,
kun vain osais joku laulaa
venyttää nyt vähän kaulaa,
että luonto täytyis säästää
saasteita vain vähän päästää.
Nytten hakkuut alkaa siellä,
ellei niitä joku kiellä.
Toivomus ois yksi tämän,
puustosta vain hyvin vähän,
pois nyt sieltä kaadettaisiin
muuten vaikka raadettaisiin.
Ylistystä seutu hyvä
meille se on paikka pyhä.
Kaikki muistot siellä elää
kieloja kun vielä kerää,
Hällämö on paikka suuri,
siellä on se meidän juuri.
Ylistys ja laulun aiheet
siin on elämämme vaiheet
muistuvat nyt mieleen aina
huolet eivät meitä paina
harjulla kun käki kukkuu
murheet ne jo silloin hukkuu
jonnekin nyt aivokoppaan
eikä pakota ees kroppaan,
kuntopaikka mitä parhain
sinne voisi mennä varhain
luontoa nyt kuulemaan,
ellei ala tuulemaan.
Kirjoitteli Hurskasmies
Runon on kirjoittanut 1990-luvulla Seppo Hurskainen (s. 1949 – k. 1996).
Kuvat Tuula Kajaste
Hyvä että Sepon hienoruno Hällämönharjulta on päätynyt näille sivulle.
Seppo oli yhdeksänkymmen luvunalussa Nissilän metsästys seuran johtajana.
Hänen ideanaan oli järjestää Hällämönharjulla joulurauhan julistus metsän eläimille .Tapahtuma paikka oli Linnaharjun kota jonakin ilta aivan joulun alla. Jätkänkynnttilät valaisivat tienoot . Nuotiolla sai paistaa makkaraakaan tarjolla oli myös glögiä,kahvia ja piparia.
Tunnelmaa korosti harjun puolivälistä soitettu trumpetti soolo pimeässä illassa.
Sen jälkeen seurasi joulurauhan julistus metsäneläimille.
Ne olivat hienoja hetkiä Hällämönharjulla ja niitä varten kannatti ajaa Siilinjärveltä asti. Tapahtuma oli hyvin suosittu väkeä oli aina paljon.
Olipa mukava runo Sepolta.Hänellä oli runo suonta.Hällämö on kaunis paikka. Olen käynyt siellä.Vieremällä on paljon kauniita paikkoja.