Joulumuistoja 1950-1960 luvun vaihteesta

Lapsuuteni koulun joulujuhlissa Nissilässä oli aina ohjelmaa. Juhla aloitettiin virrellä ”Enkeli taivaan lausui näin” ja joulun sanomalla, jonka joku opettajista luki. Joulujuhliin oli harjoiteltu etukäteen näytelmiä ja joululauluja. Näytelmissä esiintyivät  usein tytöt enkeleinä tai keijuina ja pojat tonttuina. Joku ylimmällä luokalla olevista pojista esitti joulupukkia. Ohjelmaan sisältyi usein myös runoesityksiä. Tuohon aikaan pidettiin koulujen välisiä runonlausuntakilpailuja.

Kuoripoika -kynttilä 1960-luku

Joulukortteja ostettiin ennen joulua Helvi Makkosen kaupasta, Toivolasta, tai joltakin oppilaalta, joka oli tilannut niitä postitse ja myi muille pienellä voitolla. Rahayksikkö oli tuolloin markka. Pennit otettiin käyttöön vuonna 1963 rahauudistuksen yhteydessä, jolloin markasta ”leikattiin” kaksi nollaa pois. Kortit olivat pienempiä kuin nykyiset joulukortit. Oppilaat lähettelivät niitä toisilleeen. Luokissa oli pahvilaatikot, joihin kortit laitettiin. Ne jaettiin joulujuhlassa.  Oppilaat seurasivat tarkasti kuka sai ja minkä määrän kortteja. Jos joku tyttö sai kortin joltakin pojalta, oli se supisemisen arvoinen asia.

Joulutodistukset jaettiin oppilaiden omissa luokissa. Todistuksen numerot jännittivät etukäteen, että onkohan todistuksessa alle seitsemän numeroita. ”Seiskaa”  pidettiin kohtuullisen hyvänä numerona. Todistuksen mukana kukin oppilas sai ruskean joulupussin, jossa  oli omena, piparkakku ja pari karamelliä.

Kotimatka joulujuhliin ja sieltä kotiin tapahtui lumisessa maisemassa, hämärässä. Usein oli pakkasta ja kirkas puolikuu loisti taivaalla. Kotimatkalla syötiin joulupussin sisältö tyhjäksi ja keskusteltiin naapurin lasten kanssa todistuksen numeroista ja saaduista joulukorteista.

Kotona kaikki  saadut joulukortit joutuivat heti leikkeihin mukaan. Niiden jouluisia kuvituksia ihailtiin, kortteja vaihdeltiin, jos oli saanut monta samanlaista ja niillä pelattiin muistipeliä. Muistipelissä kortit laitettiin pöydälle kuvapuoli ylöspäin, katseltiin niitä hetki, sitten joku käänsi yhden kortin kuvapuoli alaspäin toisten katsoessa muualle. Hän, joka arvasi mitä kuvassa oli, sai kortin. Voittaja oli  eniten kortteja saanut.  Korteista tehtiin myös korttitaloja ompelemalla villalangalla kortit reunoista yhteen talon muotoiseksi.

Kotijouluun kuului tietenkin joulusauna ja joulukuusi. Kun hieman kauempana olevasta saunasta kylpemisen jälkeen kipaistiin pirttiin, saattoivat  märät hiukset jäätyä  puikoiksi pakkasessa. Joulukuusi haettiin metsästä aatonaattona ja se koristeltiin aattona. Kuuseen laitettiin mm latvatähti, kevyitä lasisia ja muovisia joulukoristeita, kullan tai hopeanvärisiä koristenauhoja, joulukaramellejä ja talikynttilöitä. Kuusta koristeltiin myös kävyistä, pumpulista ja punaisesta kreppipaperista tehdyillä tonttuilla. Joskus kuusi tai koriste saattoi saada kynttilöistä pienen palovamman, mutta koskaan ei sattunut isompaa vahinkoa.

Jouluruokiin kuuluivat uunipaisti ja –laatikot, lipeäkala, riisipuuro ja sekahedelmäsoppa, jossa ”Luttisenkorvia”, joulutortut, vehnänen ja aattona täytekakku. Teen edelleen joulutorttuja äitini reseptillä. Vanhassa ohjeessa ilmoitetut mitat ovat  ”kahvikupillinen”, ”hieman” ja  ”jauhoja tarpeen mukaan”.  Aluksi ihmettelin, että paljokohan aineita taikinaan laitetaan.

Jouluaattona joulupukki saattoi heittää lahjat ovesta sisään tai tulla sisälle nurinpäin käännetyssä takissa ja  naamarissa, joka oli mielestäni hieman pelottava. Saadut lahjat olivat ensisijaisesta omatekoisia; lapasia, sukkia, villamyssyjä, kaulaliinoja, villatakkeja ja kumipäisiä mollamaijoja. Kaupasta hankitut lahjat lapsille olivat mm Musta Pekka -pelikortit, Afrikan Tähti -peli, pienet ”koppipallot”, pienet kuminuket, paperinuket, linkkuveitsi ja taskulamppu (sähkölamppu). Afrikan Tähti- peliä pelaamme lastenlasten kanssa usein vieläkin. Pelin pahviset pelimerkit ovat vaihtuneet muovisiin noista ajoista. Äidille muistan ostaneeni yhdessä veljeni kanssa lahjaksi ”läkkipeltisen” piirakkavuoan Helvin kaupalta.

Lahjapapereita kerättiin talteen ja vietiin vintille odottamaan seuraavaa joulua. Parhaiten mieleeni on jäänyt lahjapaperi, jossa oli kirkkaankeltaisella pohjalla jouluporsaalla ratsastava punapipoinen tonttu. Se joulupaperi ei ainakaan säästynyt seuraavaan jouluun. Paperoin sillä kouluvihkoni kannet.

Tarina ja kuvat Tuula Kajaste, Nissilä, Törmälä

Yksi kommentti artikkeliin ”Joulumuistoja 1950-1960 luvun vaihteesta”

Jätä kommentti